Levä on mainettaan parempi

Viime vuosien sinileväuutisointi on turhaan mustannut levien mainetta, sanoo sisävesien leviin erikoistunut emeritusprofessori Pertti Eloranta. Eloranta on eläkepäivillään mukana Keski-Suomessa tehtävässä laajassa punaleväkartoituksessa.

luonto
Punalevää.
Punalevä on nimestään huolimatta vihreää.Jani Ilola / Yle

Levät kuuluvat maailman vanhimpiin eliölajeihin. Niissä riittää kuitenkin vuosi toisensa jälkeen uutta tutkittavaa - etenkin nyt, kun geneettinen analyysi on avannut tieteilijöille aivan uusia tutkimusmahdollisuuksia.

Keski-Suomessa on lähdetty hartiavoimin selvittämään punalevien salaisuuksia. Punaleväkartoituksen takana on vesistötutkimukseen erikoistunut veljespari, limnologian emeritusprofessori ja levätutkija Pertti sekä kalabiologi Anssi Eloranta.

Anssi Elorannalle punalevätutkimus on osa päivätyötä Keski-Suomen ELY-keskuksessa, Pertti Eloranta naureskelee kyseessä olevan "eläkeläisen harrastus".

Yhteensä yli 30 vuoden tieteellisen uran limnologian parissa tehneelle Pertti Elorannalle levät ovat kuitenkin enemmän kuin eläkepäivien hupi. Jyväskylän ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori on edelleen alansa asiantuntijana kansainvälistä huippua.

Mikä punalevissä ja Keski-Suomessa tehdyssä kartoituksessa sitten kiehtoo?

– Meillä ne on niin huonosti olleet tunnettuja, ja näissä meiltä otetuissa näytteissä on havaittu lajeja, joita ei ole ennen havaittu eikä kuvattu. Kyllä se tutkijan mielen tekee innostuneeksi, Pertti Eloranta toteaa.

Rahoitusta niukasti

Punaleväkartoitusta on tehty pienellä budjetilla. Rahoitusta on saatu valumavesialueiden vesiensuojelun kehittämiseen tarkoitetusta TASO-hankkeesta sekä suoraan ympäristöministeriöltä.

Rahan turvin on voitu palkata muutama harjoittelija kenttätyöhön. Tänä kesänä ELY-keskus on julkaissut myös suomenkielisen levientunnistusoppaan, jonka tekemiseen Pertti Eloranta on osallistunut. Kuopion yliopistoon on lisäksi tekeillä tutkimusaineistosta pro gradu -työ.

Tänä kesänä kerätyt näytteet pitäisi nyt tutkia lajitunnistamista varten. Aiemmat näytteet on lähetetty puolalaisen tutkimushankkeen kautta Yhdysvaltoihin tutkimuslaboratorioon, joka tekee geneettistä analyysiä. Puolan rahoittama hanke, jossa Pertti Eloranta on ollut mukana, loppuu tänä syksynä, joten uusien näytteiden tutkimiseen tarvitaan uutta maksajaa.

Uhanalaisuus selville

ELY-keskus kartoittaa samalla punalevien uhanalaisuutta Suomessa. Tutkimustietoa on meiltä vähän, vaikka Euroopassa tiedetään, että monet punalevälajit ovat uhanalaisia tai jopa hävinneet. Keski-Suomessa tehtävän työn uskotaan muuttavan tilanteen:

– Sieltä löytyy varmasti lajeja, jotka ovat voineet hävitäkin tai ovat hyvin uhanalaisia, ja tätä selvitystyötä me tässä teemme, Anssi Eloranta kuvailee.

Tavoitteena on, että tiedot uhanalaisista punalevistä saataisiin seuraavaan eli vuonna 2020 ilmestyvään uhanalaisten lajien luetteloon eli niin sanottuun punaiseen kirjaan.

Hyödylliset levät

Pertti Eloranta harmittelee sitä, että tiedotusvälineet ovat turhaan lietsoneet pelkoa sinileviä kohtaan ja samalla saaneet ihmiset kammoksumaan kaikkia vesistöjen leväesiintymiä. Tutkija muistuttaa, että sinilevistä vain murto-osa on myrkyllisiä, eivätkä myrkyllisetkään levät muodosta ihmiselle yleensä hengenvaaraa.

Levistä on enimmäkseen hyötyä, emeritusprofessori vakuuttaa.

– Ne tuottavat happea veteen ja ilmakehään, ja ne ovat hyvää eloperäistä ravintoa monille eläimille, Eloranta luettelee.

Punaleväkartoittajien yhtenä toiveena on, että leviä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää yhtenä biologisena mittarina vesistön tilan tutkimuksessa.