Lemmikkikuvien julkaisija kerää verkossa hauskuuspisteitä

Eläinkuvia ja -videoita tulvii sosiaaliseen mediaan. Niistä tykätään ja niitä jaetaan, vaikka ne myös ärsyttävät. Eläinten toilailuista kertominen luo verkossa yhteisöllisyyttä, mutta niin, ettei itsestä tarvitse paljastaa liikaa. Verkkoilmiö levittäytyy myös perinteiseen uutismediaan.

internet
Mies selaa Facebookia iPadilla.
Hanna Lumme

Tiedättehän ihmistyypin, joka näyttäytyy etenkin verkossa intohimoisena eläinihmisenä.

Joka postaa Facebookiin alvariinsa kuvia lemmikeistään ja kertoo niiden tekemisistä seikkaperäisesti. Henkilökohtaisia asioitaan tämä tyyppi ei verkkojulkisuudessa toitota.

Lahtelainen Sanna Lepistö edustaa tätä ihmisryhmää. Kun hän lataa Facebook-tililleen valokuvia, niissä esiintyvät useimmiten perheen kultaisetnoutajat.

Eläinkuvat hymyilyttävät ja niistä tykätään, hän perustelee. Oma tai muiden perheenjäsenten naama esiintyy kuvissa harvoin.

- En halua laittaa sosiaaliseen mediaan kaikkea sellaista kuva- ja tietomateriaalia puolisosta kuin koirista. Puoliso on paljon henkilökohtaisempi juttu ja kynnys laittaa tietoa hänestä julkisuuteen on iso, Lepistö kertoo.

Suomessa ei ole juuri tutkittu, miksi lemmikkikuvastoa jaetaan ja levitetään netissä runsaasti. Ulkomaisten tutkimusten mukaan verkossa katsojia keräävät etenkin söpöt, hauskat ja tunteita herättävät videot – tähän kategoriaan eläinpätkätkin osuvat.

- Positiivisille viesteille on tilausta ja kanavat. Eläinkuvilla ja -viesteillä pyritään luomaan kevyttä ja mukavaa kuvaa itsestä. Toiminta luo yhteisöllisyyttä, tapoja ja malleja toimia. Tehdään sitä, mitä muutkin tekevät, filosofian tohtori, yhteisöviestinnän dosentti Vilma Luoma-aho sanoo.

Puoliso on paljon koiria henkilökohtaisempi juttu ja kynnys laittaa tietoa hänestä julkisuuteen on iso.

Sanna Lepistö

Sosiaalinen media luo myös paineita kertoa ja jakaa jotakin itsestä. Verkossa vaisu tyyppi jää yhteisön ulkopuolelle.

- Jos ei halua mennä syvälle yksityisyyteen, kerrotaan eläimistä, jotka ovat lähellä henkilökohtaista elämää, mutta niistä kertomista muille ei koeta liian suurena yksityisyyden menetyksenä. Kyse on myös siitä, että on syntynyt käytäntö, että tietynlaisia kuvia jaetaan ja toisia ei.

Yksityisen ja julkisen raja hämärtyy

Eläinkuvasto tunkee myös uutissivuille. Kyse on median muuttumisesta aiempaa viihteellisemmäksi, arvioi filosofian tohtori, yhteisöviestinnän dosentti Vilma Luoma-aho.

Perinteinen media myös peilaa sosiaalista mediaa – ja toisinpäin.

- Jos jokin kuva saa sosiaalisessa mediassa paljon katsojia, se on uutinen yhtälailla kuin mikä tahansa muu tilanne kaupungilla, joka saa ihmiset kiinnostumaan.

Eläinvideoiden, -kuvien ja -uutisten tuleminen osaksi perinteistä mediaa, muutenkin kuin uutisten loppukevennykseen, saattaa myös ärsyttää.

On myytti, että eläinvideot olisivat erityisen suosittuja uutisia. Ne voivat kuitenkin houkutella sellaista yleisöä, joka ei ole kiinnostunut kovista uutisista.

Juha Vuohelainen

- Kaikilla ei ole positiivisia kokemuksia eläimistä eivätkä he halua niitä nähdä. Vanhan median kasvatit olettavat olevansa automaattisesti kohderyhmää, jos jokin uutinen on tehty. Diginatiivit, ihmiset, jotka ovat syntyneet sosiaalisen median aikana, eivät ajattele niin. He ovat syntyneet maailmaan, jossa on valtava määrä erilaisia lähteitä ja tapahtumia. He valitsevat itse, mitä haluavat seurata, Luoma-aho sanoo.

Yle Uutisten Nyt-deskin tuottaja Juha Vuohelainen kertoo, että Ylen verkkosivuilla eläinaiheet nousevat esiin erityisesti silloin, kun niihin todella liittyy jokin uutinen.

Kun esimerkiksi panda syntyy vankeudessa, tapahtuma on harvinainen ja siksi kertomisen arvoinen.

Vuohelainen pitää hyvänä, että myös perinteisellä uutismedialla on mahdollisuus tarjota yleisölle erilaisia sisältöjä.

- On myytti, että eläinvideot olisivat erityisen suosittuja uutisia. Ne voivat kuitenkin houkutella sellaista yleisöä, joka ei ole kiinnostunut kovista uutisista. Eläinvideot ja -jutut tehdään kuitenkin uutiskriteerein. Niissä on oltava syy, miksi ne uutissivulle nostetaan.

Tunne edellä

Mihin suuntaan mediasisällöt sitten jatkossa menevät?

Jos jokin kuva saa sosiaalisessa mediassa paljon katsojia, se on uutinen yhtälailla kuin mikä tahansa muu tilanne kaupungilla, joka saa ihmiset kiinnostumaan.

Vilma Luoma-aho

Filosofian tohtori, yhteisöviestinnän dosentti Vilma Luoma-aho uskoo, että sosiaalisen median parissa varttuneet ihmiset ovat tottuneet maailmaan, jossa on aina saatavilla jotakin mukavaa ja hauskaa.

- Saa nähdä, mitä esimerkiksi uutiset ovat kymmenen vuoden kuluttua. Uskon, että jossakin vaiheessa mietitään, mikä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta kokonaisvaltaisesti tärkeää ja todetaan, että tärkeämpää kuin pelkän tiedon saanti on myös emotionaalinen hyvinvointi.