Vanhetessa naisesta tulee näkymätön

Elias Lönnrot keräsi aikoinaan Kalevalan runoja Kainuun korvesta. Nyt 2000-luvun taiteilijat hakevat inspiraatiota pohjoisen kylistä, joista löytyy tekijöiden mielestä selittämätöntä suomalaista syvyyttä. Tuoreimmassa taideprojektissa selvitetään, miksi korpien raatajanainen katoaa vanhetessaan elämän valokeilasta.

kulttuuri
Vanhus kattaa kahvipöytää.
Tiina Karjalainen / Yle

Vastikään Kajaanissa nousi kohu lapsia valokuvaavista miehistä. Namusediksi epäillyillä kuvaajilla oli kuitenkin puhtaat jauhot pussissa ja kuvausluvat kohdillaan. Joukko helsinkiläisiä valokuvaajia kulkee Kainuussa (siirryt toiseen palveluun) valokuvaamassa täkäläisiä ihmisiä - ikään kuin Lönnrotin jalanjäljillä.

Jokin Kainuussa näyttää vetoavan taiteilijoihin tällä hetkellä, sillä nyt myös helsinkiläinen teatteri-ilmaisun ohjaaja Helena Leminen ja tanskalainen Vika Mia Dahlberg-Hansen ovat lähteneet Ylä-Kainuuseen keräämään tarinoita paikallisista vanhoista naisista.

Kulttuurivaikuttajana tunnettu puolankalainen Anja Alanne sai tällä viikolla pikaisen tehtävän helsinkiläis-tanskalaiselta taiteilijakaksikolta.

Mitä tapahtuu kaiken jälkeen, kun naisesta tulee vanha. Minulla on sellainen tunne, että vanhetessa nainen katoaa estradilta. Naisista tulee näkymättömiä, he eivät ole olemassa.

Helena Leminen

- Minulle soitettiin aamulla ja tunnissa olin jo Helenan ja Vikan juttusilla. Aivan ihania naisia nämä. Mietin, että miten yhteys syntyikin niin helposti. Ovat ihan kuin omia tyttöjä.

Helena Leminen ja Vika Mia Dahlberg-Hansen keräävät Ylä-Kainuussa _Korpimaan emot _-taideprojektin nimissä tarinoita vanhoilta naisilta. Taiteen muoto on tuttu jo aikojen takaa.

- Tapasimme Firenzessä, missä keräsimme myös samalla tavalla ajatuksia iäkkäiltä naisilta. Aloimme pohtia, voisiko samaa tehdä Suomessa, ja Kainuu tuntui sisimmässä oikealta kohteelta.

- Ja me täällä Puolangalla teemme kaikkemme, että nämä naiset onnistuvat työssään. Näillä pienillä seuduilla janotaankin jotain uutta, sanoo Anja Alanne ja jatkaa, että hän on etsinyt taiteilijoille sopivia haastateltavia sekä kertonut itsekin elämästään.

Helsinkiläinen teatteri-ilmaisun ohjaaja Helena Leminen ja tanskalainen Vika Mia Dahlberg-Hansen ovat lähteneet Ylä-Kainuuseen keräämään tarinoita paikallisista vanhoista naisista. Puolangalla he törmäsivät Anja Alanteeseen.
Helsinkiläinen teatteri-ilmaisun ohjaaja Helena Leminen ja tanskalainen Vika Mia Dahlberg-Hansen ovat lähteneet Ylä-Kainuuseen keräämään tarinoita paikallisista vanhoista naisista. Puolangalla he törmäsivät Anja Alanteeseen.Sanna Kähkönen / Yle

Vanha nainen katoaa elämän valokeilasta

Kahden viikon Ylä-Kainuun kierroksella Helena Leminen ja teatteritiedettä opiskellut Vika Mia Dahlberg-Hansen ovat ilokseen saaneet huomata, kuinka heidät on otettu avoimesti vastaan kaikkialla. Myös aihe innostaa haastateltavia.

- Syrjäseutujen naisten elämä on ollut raakaa ja raskasta työntekoa. Ensimmäiset pari viikkoa havainnoimme olemalla näiden naisten kanssa, kuten esimerkiksi täällä Puolangan Mänty-kodissa, jossa asuu Kainuun korpimailla elämänsä työtä tehneitä naisia. Se työtaakka on ollut hirvittävä siellä omalla tilalla. Sen huomaa, kun juttelee täällä asuvien naisten kanssa. Sitä vain ihmettelee, miten he ovat vielä kasassa ja kokonaisia, sanoo Anja Alanne.

- Siksi tänne lähdettiinkin, kysymään, mitä tapahtuu kaiken jälkeen, kun naisesta tulee vanha. Minulla on sellainen tunne, että vanhetessa nainen katoaa estradilta. Naisista tulee näkymättömiä, he eivät ole olemassa, jatkaa Helena Leminen. Hän näkee naisen roolin myös toisten palvelijana.

- Nyt tahdon kysyä näiltäkin naisilta, että mitä te itse ajattelette elämästä.

Korpimaan emot työtään Helena Leminen tahtoo pitää myös kontaktina omiin juuriin.

- Aika kuluu, me nyt nuoret naiset olemme myös menossa kohti samaa. Me vanhenemme ja tämä on katsaus siihen.

"Olin, että mikä näitä kundeja vaivaa?"

Korpimaan Emot-taideprojektin vetäjä teatteri-ilmaisun ohjaaja Helena Leminen tutustui Kainuuseen jo pari vuotta sitten.

Se työtaakka on ollut hirvittävä siellä omalla tilalla. Sen huomaa, kun juttelee täällä asuvien naisten kanssa. Sitä vain ihmettelee, miten he ovat vielä kasassa ja kokonaisia.

Anja Alanne

- Vedin työttömien ihmisten parissa erästä työtä. Huomasin, että täällä harrastetaan paljon luontoon liittyvää. Metsästetään, marjastetaan ja kalastetaan. Hyvin perinteisiä asioita.

- Kaikkihan täällä marjastavat. Täällä lyödään ämpärillä semmosta päähän, joka ei mene metsään, naurahtaa Anja Alanne.

Helena Leminen muistaa edelliseltä Kainuu käynniltään erään hirvenmetsästykseen liittyvän ajankohdan. Se kummastutti helsinkiläistä taiteilijaa.

- Tunsin jotenkin niissä pojissa kuvailematonta levottomuutta, joka vain paheni loppuviikkoa kohden. Keskellä viikkoa pojat sanoivat, etteivät tule perjantaina kouluun. Olin aivan, että mikä näitä kundeja vaivaa? Vastaukseksi sain hirvenmetsästyksen.

- Niin, se on täällä suorastaan kansallinen vapaapäivä, kun mehtuu alkaa. Ei silloin olla koulussa, vaan metsässä, pohjustaa Anja Alanne.

Kainuu näyttäytyy helsinkiläiselle Helena Lemiselle korpimaana, jossa kärsitään muun muassa isoista työttömyysluvuista. Negatiiviset mielikuvat hän myöntää omaksi asenteekseen.

- Mutta siltikin täällä on jotain sellaista suomalaisuutta, mitä Etelä-Suomessa ei enää ole, kuten heimot. Ihmisten mentaliteetti vaihtelee alueellisesti hyvin paljon. Se on erityispiirre Suomessa. Tanskalaiselle sykäyksen antava asia voi olla ihan eri. Esimerkiksi Vika ihmettelee näitä valtavia metsämaita.

Syrjäseuduissa on jotain selittämätöntä syvyyttä, kertoo Helena Leminen.

- Aitous kaikessa. Se on tänne se vetävä tekijä, jonka perässä tänne varmasti halutaan tulla. Erityisesti taiteilijat.

Taitelijaresidenssi metsän keskellä on taiteentekijöiden tukikohta

Mutta siltikin täällä on jotain sellaista suomalaisuutta, mitä Etelä-Suomessa ei enää ole, kuten heimot. Ihmisten mentaliteetti vaihtelee alueellisesti hyvin paljon. Se on erityispiirre Suomessa.

Helena Leminen

Korpimaan emot- taidetyön lopputulos on vielä eläväinen ja auki. Naiset pitävättärkeimpänä saada nyt kerättyä mahdollisimman paljon materiaalia, jotta he pääsevät työstämään lopullista versiota.

- Lopputulos saa ja voi olla mitä vaan teatteriin sopivaa. Joku näistä naisista voi nousta lavalle, jostakin voi löytyä vaikka naiskuoro, joka esiintyy. Teemme tätä syvästi kohteita kunniottaen ja lopputulos on kaikkien halukkaiden nähtävillä.

Myöhemmin lopputulos nähdään ainakin Puolangan Mänty-kodissa ja Suomussalmella teatteri Retikassa. Projekti myös jatkuu, kun Ylä-Kainuun naisia saapuu muotokuvaamaan hyrynsalmelainen valokuvaaja Juha Hankkila. Naiset saavat itse päättää kuinka ja missä heidät kuvataan. Anja Alanne tietää jo mitä tahtoo kuvaan.

- Nämä sauvat, kaikkihan vanhat naiset sauvakävelevät. Eihän se liikkuminen niin sulavaa ole, mutta nämä tekevät kulkemisesta turvallisempaa.

Ylä-Kainuusta, työprojektin läheltä löytyi Helena Lemiselle ja Vika Mia Dahlberg-Hansenille myös mahdollisuus majoittua ja tehdä töitä omassa rauhassa. He ovat asettuneet projektin ajaksi Hyrynsalmelle. Taitelijaresidenssi Mustarinda (siirryt toiseen palveluun) on palvellut taiteilijoita ja tutkijoita vuodesta 2010 lähtien.

- Mustarinda on yksi maamme aktiivisimmista ja kansainvälisimmistä residensseistämme. Tälläkin hetkellä olemme täynnä, kertoo koordinaattori Antti Majava.