Rush on äärimmäisen miehinen elokuva

Kenellekään on tuskin epäselvää, että Ron Howard on taitava ohjaaja. Hänen filmografiastaan löytyvät mm. sellaiset menestyselokuvat kuin Apollo 13, Frost/Nixon ja Tulimyrsky. Kaikki elokuvia, joissa miehet ottavat mittaa itsestään. Samoilla linjoilla ollaan myös tässä formuloiden maailmaan sijoittuvassa uutuudessa.

kulttuuri
Tähtiä.

Eletään vuotta 1976. Formula 1 kausi on kiihkeimmillään. Maailmanmestaruudesta on tullut kahden kuljettajan kaksinkamppailu. Vastakkain ovat englantilainen, kovan juhlijan maineessa oleva James Hunt ja itävaltalainen, insinöörimäisen pikkutarkasti kilpa-autoiluun suhtautuva Niki Lauda. Lauda näyttää olevan viemässä mestaruuden, mutta sitten sattuu onnettomuus, jossa Lauda polttaa itsensä todella pahasti. Uskomatonta kyllä vain kuukausi häneltä liki hengen vieneen onnettomuuden jälkeen palaa Lauda kilparadoille. Tapahtuuko paluu kuitenkin liian myöhään? Laudan ollessa sairaalassa, on James Hunt nimittäin kuronut kiinni hänen tavoittamattomalta vaikuttaneen etumatkansa.

Rush on äärimmäisen miehinen elokuva. Sen testosteronilta, sikareilta, viskiltä, oluelta ja tietenkin moottoriöljyltä tuoksuvassa maailmassa ei juuri ole sijaa naisille. Naisia kyllä on mukana ja heillä on oma roolinsa miesten motivaattoreina, mutta todellista sijaa heille ei tästä maailmasta löydy. Elokuvan miehet ovat toistensa vastakohtia. James Hunt (1947 – 1993) oli naisia ja viinaa ja tupakkia kuluttava adhd-kuski, joka maailmanmestaruuden voitettuaan hyytyi ja lopetti ajamisen. Itävaltalainen Niki Lauda oli ja on oletettavasti edelleen pikkutarkka nörtti, auton viilaaja, joka onnettomuutensa jälkeen voitti vielä kaksi maailmanmestaruutta. Ilmiselvä oman aikansa Räikkönen-Schumacher -parivaljakko.

Molempia miehiä koversi palava halu ajaa mahdollisimman kovaa bensaa täynnä olevilla metallisilla ruumisarkuilla, joiden turvallisuudesta nelisenkymmentä vuotta sitten tuskin edes puhuttiin. Mikä miehiä ajaa noin itsetuhoiseen käytökseen. Siinä kysymys, johon elokuva ainakin jossain määrin yrittää löytää vastausta, jota se ei kuitenkaan löydä.

Henkilötasolla Rush ei kurkota kovinkaan syvälle. Ulkokuoreltaan se sen sijaan on täyttä asiaa. Ajankuva on hyvin vangittu, ja tarjolla on muutenkin komeaa silmäkarkkia. Kuvat kaarteisiin syöksyvistä, kolaroivista ja liekehtivistä autoista nostavat väistämättä veren adrenaliinipitoisuutta. _ Rush_ on komea ja kiiltävä elokuva. Se kiihtyy nollasta sataan herkästi ja oikeissa paikoissa ja käyttäytyy suhteellisen mukavasti myös tarinan mutkissa. Jokin viimeistelyssä kuitenkin mättää, kun kokonaisuudesta ei lopulta paljoa muistiin jää.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus