Tutkijat: Saharan hiekan hautaamat joet olivat kivikauden valtateitä

Pohjois-Afrikan muinainen muuttoliike kulki pitkin kolmea suurta jokea, uskovat tutkijat. Joista on enää vain viitteitä.

kulttuuri

Saharan halki kiemurteli 125 000 vuotta sitten kolme nyky-Euroopan Reinjoen kokoista jokea. Ihmisille ne olivat reheviä käytäviä, joita pitkin he muuttivat Pohjois-Afrikan poikki, uskovat tutkijat.

Satelliittikuvat ja geologiset todisteet ovat pitkään puhuneet jokien puolesta. Niissä virranneen veden määrää ei kuitenkaan ole tiedetty ennen nyt valmistunutta simulaatiota.

Jokien lisäksi Saharassa oli suuri laguuni- ja kosteikkoalue.

Jokia ruokkivat monsuunisateet lankesivat muinoin Keski-Saharan vuorille, jopa tuhat kilometriä nykyistä pohjoisemmaksi. Vuorilta vesi valui pohjoiseen kohti Välimerta.

Brittiläisen Hullin yliopiston hydrologi Tom Coulthard sanoo epäilleensä, ettei vettä kuitenkaan ollut riittävästi, jotta joet olivat jaksaneet virrata Saharan poikki. Vaikka se oli nykyistä kosteampi, se oli silti puolittain autiomaata, Coulthard perustelee.

Jokivesi houkutteli eläimiä ja ihmisiä

Simulaatio hälvensi epäilykset ja osoitti, että nykyisissä Itä-Libyassa, Pohjois-Tšadissa ja Länsi-Egyptissä virtasi pysyvästi kaksi jokea. Kolmas heräsi virtaamaan sadekaudella Länsi-Algeriassa. Lisäksi Koillis-Libyassa oli suuri laguuni- ja kosteikkoalue.

Tutkijat arvelevat, että vesi ja kasvit houkutteli eläimiä jokivarteen, ja ihmiset puolestaan tulivat eläinten takia. Erityisesti lienee viehättänyt läntisin joki. Sen puolesta puhuvat kymmenet arkeologien löytämät asuinpaikat; idästä on löytynyt vain muutamia.

Lontoon luonnonhistoriallisen museon antropologi Chris Stringer toivoo simulaatiolta lisää vastauksia kulttuurien leviämiseen Afrikassa. Häntä kiinnostaa muun muassa se, miten helmikorut ja pigmenttien käyttö yleistyivät muinaisissa yhteisöissä.

Tutkimus on julkaistu yhdysvaltalaisessa PLoS One -tiedelehdessä.