Pettämiskyselyn vastaajat: Pettämisestä voi alkaa uusi onni

Yle Uutisten kyselyyn pettämisestä tuli elokuussa todella runsaasti erilaisia tarinoita. Yhteensä yli 300 ihmistä vastasi kyselyyn ja lähes jokaisella oli pettämisestä pitkiä, omakohtaisia kertomuksia.

Kotimaa

Seuraavat sitaatit on poimittu kyselyn vastausten joukosta.

Mies, 51–55 vuotta:

Vaimoni pettämistä käsiteltiin kotona osana stressiä ja väsymystä. Omaa pettämistäni käsiteltiin heti intensiivisessä pariterapiassa ja hieman myöhemmin sopimalla määräaikaisesta asumuserosta. Asumuseroon liittyi sopimus keskinäisistä tapaamisista ja yhteisten asioiden käsittelemisestä, minkä molemmat koimme erittäin hyödylliseksi ja tärkeäksi vaiheeksi.

Mies, 56–60 vuotta:

Olen pettänyt jopa tuhansia kertoja. Kiinni olen jäänyt kerran, kun nainen yllättäin sekosi ja soitti vaimolle hotellista kännykälläni. Kolmannen suhteen päättymisen jälkeen tajusin lopultakin, että en ole parisuhdeihminen. Ahdistun asumisesta toisen kanssa.

Mies, 66–70 vuotta:

Väljähtynyt suhde voi saada aivan uutta sisältöä, jos molemmat huomaavat, että suhteen eteen on myös tehtävä työtä, ja että puoliso onkin haluttu, ei pelkkä arkipäiväinen kumppani. Pettämisen jälkeen liitto voi muuttua myös paremmaksi, mutta mikään oikotie onneen se ei ole.

Mies, 46–50 vuotta:

Vaikka me erottiin, olen silti sitä mieltä, että syrjähypystä voi toipua, ja avioliitto voi jatkua entistä eheämpänä. Tärkeintä on puhua asioista, ennen kuin on liian myöhäistä.

Mies, 26–30 vuotta:

Kaikki pitkässä liitossa olleet tietävät, että joskus elämässä tulee erilaisia kriisejä. Tuskin kukaan halua kriisejä elämäänsä, joiden siivittämänä ajautuu pettämään, eikä kenenkään tarkoitus ole koskaan ajautua siihen. Yleinen tekosyy "vahingosta" joskus myös pitää paikkansa. Joskus asiat osuvat kohdalleen ja niin tapahtuu. En halua puolustella pettämistä, mutta pariskuntien kannattaa asettaa pettäminen vaakakuppiin vain yhtenä miinuksena ja punnitta, onko miinuksia enemmän kuin plussia - ja sitten katsoa, minne vaaka kallistuu.

Nainen, 18–25 vuotta:

Jos se on ollut vain yhden kerran juttu, miettikää annatteko niin pienen asian rikkoa koko suhdetta. Luottamuksen voi joskus korjata kovalla työllä, jos molemmat todella haluavat jatkaa yhdessä koko loppuelämän.

Nainen, 46–50 vuotta:

Uskalla olla rehellinen heti pettämisen paljastuttua, se on ainoa tie ja puolisosi on sen ansainnut. Hakekaa ulkopuolista ammattiapua. Pitkän parisuhteen kommunikointi menee usein samaa uraa, ulkopuoliselta saat perspektiiviä ja tukea.

Nainen, 26–30 vuotta:

Olin hyvin tuskissani pitkän ihastuksen vuoksi ja ehdotin lipsahduksen jälkeen eroakin. Puoliso sanoi sinnikkäästi, että ero satuttaisi enemmän kuin tapahtunut moka. Olin jo pitkään puhunut avoimesti ihastuksesta ja ongelmista pitää suhde ystävyytenä. Olimme kyseisen ystävän kanssa taistelleet tunnetta vastaan lähes kolmen vuoden ajan. Lopulta tilanne laantui ja sittemmin parisuhteeni on kukoistanut entistä parempana ja läheisempänä.

Nainen, 26–30 vuotta:

Pettäjän ja petetyn tulee kummankin avoimesti miettiä, miksi on petetty. Onko suhde ollut kriisissä ja tuleeko petetyn katsoa peiliin. Pettäjän tulee antaa tilaa petetyn surulle. Kun tuntee huonoa omaatuntoa, se pitää käsitellä itsekseen, koska huono omatunto ei ole petetyn syy. Jotta suhde voi jatkua, sen pitää muuttua siitä, millainen se oli ennen pettämistä.

Mies, 26–30 vuotta:

Luottamuksen rakentaminen uudestaan on valtavan vaikeaa. Pettäjän tulee ymmärtää tämä. Toista ihmistä ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.

Nainen, 56–60 vuotta:

Katsoin läpi sormien juhlien ja kurssien jälkeen tapahtuneet pettämiset, mutta saamani sukupuolitaudit olivat liikaa.

Mies, 26–30 vuotta:

Pettäjään ei pidä koskaan luottaa. Meno joko jatkuu tai yltyy, harvoin loppuu, mitä vertaistuen perusteella sain kuulla. Neljästätoista kuulemastani tapauksesta vain kaksi pariskuntaa oli palannut yhteen ja ollut pettämättä toista kertaa, kummallakin kertaa oli petetty kovassa kännissä ja huolimattomasti, ei harkiten ja selän takana.

Mies, 46–50 vuotta:

Yhteiselämä on hyvää, ja vaimoni on jättänyt rakastajansa, mutta tiedän, että hän ikävöi tätä. Itse herään välillä öisin ja tajunnan täyttää sama järkytys, joka syntyi kun asia kokonaan varmistui. En ole päässyt tapahtumasta kokonaan yli, vaikka taitekohdasta, keskustelusta vaimon kanssa, on aikaa melkein vuosi. Mietin asiaa joka päivä, enkä meinaa uskoa kaikkea kokemaani valehtelua todeksi. Anteeksiantaminen ei ole helppoa, mutta haluan niin tehdä. Se vaatii työtä, paljon enemmän kuin osasin ajatella. Katkeruutta en oikeastaan tunne, lähinnä surua. Toivon, että tämä suru joskus laimenee ja alituinen alakulo haihtuu pois.