Wahlroosista kirjoitettu epävirallinen elämäkerta pyrkii kertomaan ristiriitaisen miehen tarinan

Taistolaisesta kivenkovaksi pankkiiriksi kuoriutunut Björn Wahlroos ei jätä Suomessa ketään kylmäksi. Räväköitä mielipiteitä laukova mies on ollut talouselämän huipulla jo 1980-luvulta lähtien. Elämäkerran kirjoittajien mukaan talousjohtajat pelkäsivät puhua Wahlroosista.

talous
Björn Wahlroos
Björn Wahlroos kuuluu Suomen hyvätuloisimpiin.Yle
Björn Wahlroos kirjan kannessa.
Räväköitä mielipiteitä laukova Björn Wahlroos on ollut talouselämän huipulla jo 1980-luvulta lähtien. Wahlroos ei tuntuisi jättävän ketään kylmäksi. Viime yönä hänestä julkistettiin epävirallinen elämäkerta. Aamu-tv:n vieraina olivat kirjan kirjoittamiseen osallistuneet Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijat Heta Hassinen ja Helmiina Suhonen sekä Tampereen yliopiston vierailevana professorina toiminut Tuomo Pietiläinen.

Suomen yhdestä tunnetuimmista ja kiistellyimmästä talousvaikuttajasta Björn "Nalle" Wahlroosista on tehty elämäkerta. Wahlroos ei ole itse ollut mukana prosessissa. Elämäkerran ovat kirjoittaneet Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelijat ja sen tekeminen oli osa vierailevan professorin Tuomo Pietiläisen pitämää tutkivan journalismin kurssia.

Tuomo Pietiläisen mukaan osa talousjohtajista selkeästi pelkäsi puhua Björn Wahlroosista. Osa jopa myönsi pelon. Miehestä, jota talousjohtajatkin pelkäävät, täytyy Pietilän mukaan tehdä elämäkerta. _Wahlroos: Epävirallinen elämäkerta _julkistetaan tänään. Kirjassa yritetään valottaa, kuka on Björn Wahlroos ja miten hän omaisuutensa tehnyt.

Taistolaisesta oikeistolaiseksi

Björn Wahlroos syntyi perheensä esikoisena vuonna 1952 Helsingissä. Hänen molemmat vanhempansa olivat opiskelleet Åbo Akademissa diplomiekonomeiksi. Bror Wahlroos teki uransa kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkönä ja äiti Marita Helsingin Kauppaoppilaitoksen rehtorina.

Björn Wahlroos 1969
Björn Wahlroos vuonna 1969.Yle

Nuorena miehenä Wahlroosoli vakaumuksellinen kommunisti vuosien ajan. Hän oli mukana taistolaisuuden alkuaikoina, mutta opiskellessaan ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa hän kuitenkin muutti mieltään ja hylkäsi vasemmistolaisen ajatusmaailman.

Vaikka Wahlroosin elämäkerta lupaa kertoa, miksi Wahlroos hylkäsi Hankenilla taistolaisuuden ja koko vasemmistolaisen ajatusmaailman, ei se vastaa siihen tyhjentävästi. Vaihtoehtoja on monia. Wahlroos on itse sanonut syyn olleen teoreettinen.

20-vuotias Björn Wahlroos oli viettänyt poikkeuksellisen lämpimän kesän 1973 opiskelemalla päiväkaudet neuvostotaloutta. Iltaisin hän oli keskustellut lukemastaan ystävänsä Tom Berglundin kanssa. Molemmat opiskelivat talousalaa, ja opintojen myötä heistä oli tullut entistä läheisempiä. He olivat tajunneet, ettei Marx pysty selittämään kansantalouden toimintaa. Wahlroosin maailmankatsomukselta putosi pohja.

Tai sitten syy oli käytännöllisempi.

Ehkä lähtösyynä oli, että hän oli jo tuolloin nykyään tuntemamme rahaa ja valtaa tavoitteleva Wahlroos. Hieman ennen taistolaisuuden hylkäämistä hän oli todennut ystävälleen, että taistolaisuudella ei voisi lyödä rahoiksi.

Taistolaisuus ei kelpaisi yhteiskunnassa herrahissiksi. Se ei nostaisi Wahlroosia korkeisiin tehtäviin eikä auttaisi luomaan poliittista uraa. Hän ei tarvinnut taistolaisuutta ja jätti laivan jo kauan ennen kuin se alkoi upota.

Wahlroosin opinahjossa Hankenissa puolestaan huhuttiin, että isä olisi ostanut poikansa ulos liikkeestä. Tai sitten Wahlroos vain muutti mieltään Hankenin ilmapiirin myötä.

Hanken sinänsä oli ympäristönä uudenlainen ja ilmeisesti inspiroi Wahlroosia. Toisenlainen näkökulma, lisääntyvä tieto talousteorioista, uudet ihmiset ja professorien kanssa käydyt debatit ehkä antoivat hänelle tuoreita ajatuksia.

Tutkijasta pankkiiriksi

Wahlroos aloitti uransa yliopistolla. 1970-luvulla hän työskenteli Hankenilla yleisen liiketaloustieteen lehtorina ja apulaisprofessorina, minkä jälkeen hänet nimitettiin kansantaloustieteen professoriksi. Keväällä 1985 Wahlroos sai vakinaisen professuurin Hankenilta. Puoli vuotta myöhemmin hän kuitenkin jätti yliopistomaailman, kun hänet kutsuttiin Suomen Yhdyspankin johtokunnan varajäseneksi.

Björn ja Bror Wahlroos  istuvat nojatuoleissa tv-studiossa 1987
Björn Wahlroos isänsä Brorin kanssa tv-studiossa vuonna 1987.Yle Kalevi Rytkölä

Vuonna 1989 hänet valittiin SYPin varatoimitusjohtajaksi, vain 36-vuotiaana. Wahlroos tuli tunnetuksi noina aikoina yhtenä kasinotalouden pankkiireista. Hänet yhdistetään tuolta ajalta muun muassa niin kutsuttuihin Kouri-kauppoihin, joita pidetään Suomen talouselämän järisyttävimpinä juonitteluina.

Wahlroos on tunnettu siitä, että hän saa yrityksensä tuottamaan, mutta myös räväköistä lausunnoistaan. Nämä lausunnot aiheuttivat elämäkerran mukaan ongelmia muun muassa Suomen Yhdyspankissa (SYP). Suurimmat ongelmat syntyivät siitä, että Wahlroos puhui julkisuudessa markan devalvaation puolesta, vaikka Suomen Pankki oli ilmoittanut, ettei se devalvoi.

Ensimmäisten devalvaatiopuheiden jälkeen (pääjohtaja Ahti) Hirvonen antoi Erik Stadighille tehtäväksi vahtia Wahlroosin sanomisia. Se ei Wahlroosia hiljentänyt. ”Nallelta tulee välillä vähän matoja suusta”, sanoo Yhdyspankin johtokunnan entinen jäsen. Entinen alainen Mikael von Frenckell pitää selvänä, että monet muutkaan SYP:n johtajista eivät Wahlroosin avoimista kannanotoista pitäneet.

Lopulta SYPin johto kyllästyi Wahlroosin käytökseen niin, että hänestä haluttiin päästä eroon. SYPin johto päätteli, että helpoin tapa olisi antaa Wahlroosille oma osasto johdettavaksi. Niin Wahlroosille annettiin SYPin vanha arvopaperiyhtiö Mandatum ja lähes vapaat kädet sen muovaamiseen investointipankiksi.

On selvää, että muut Yhdyspankin tärkeimmistä johtajista eivät olleet yhtä hyvin perillä investointipankkitoiminnasta ja sen mahdollisuuksista. He olivat työskennelleet pääosan urastaan säänneltyjen rahamarkkinoiden aikana.

Kuusi vuotta myöhemmin loistavasti menestyneen Mandatumin omistajat ostivat SYPin ulos Mandatumista.

Sampo-Leonian myötä vallan kahvaan

Wahlroosin maine lähti Mandatumin myötä nopeaan nousuun. Loppuvuodesta 2000 hänet haluttiin Sampo-Leonian (nykyisen Sampo-konsernin) johtajaksi. Osana johtajasopimusta Sampo-Leonia osti Mandatumin suurella summalla. Kaupasta nousi kova kohu. Kauppa teki hetkessä Wahlroosista rikkaan.

Wahlroos on Sammon johdossa tehnyt paljon yrityskauppoja. Vuonna 2002 hän myi Sammon vahinkovakuutustoiminnan If-yhtiölle, mutta jo kahden vuoden päästä If fuusioitiin Sampoon. Seuraavan kerran Wahlroosin yrityskaupoista kohistiin vuonna 2006, kun hän myi Sampo Pankin Danske Bankille.

Wahlroos on jatkanut yrityshankintoja. Sampo nousi pohjoismaisen Nordean suurimmaksi omistajaksi vuonna 2009. Kaksi vuotta myöhemmin Wahlroos nousi Nordean hallituksen ensimmäiseksi suomalaiseksi puheenjohtajaksi.

Elämäkerran kirjoittajat uskovat, että Wahlroosilla on vielä suuria suunnitelmia Sampo-konsernin varalle.

Wahlroosin yhteydet ulottuvat Eurooppaan, joten ehkäpä hän tähystää suurta eurooppalaista pankkikauppaa. Eurooppalainen pankkifuusio toistaisi Wahlroosin toimintatapaa, jossa hän on pienestä Mandatumista alkaen vaihtanut koko ajan isompaan ja parempaan hevoseen hyvällä hinnalla. Juuri sellaisia operaatioita Wahlroos rakastaa. 

Mutta kuten elämäkerrassa todetaan: "Silkka rahanhimo ei ole ajanut Wahlroosia eteenpäin. Jos hän tyytyisi rikastumiseen, hänen ei tarvitsisi esitellä yhteiskunnallisia näkemyksiään niin äänekkäästi."