Elämäkerta: Wahlroos haluttiin Sampo-Leoniaan hinnalla millä hyvänsä

Björn Wahlroosista juuri ilmestynyt epävirallinen elämäkerta kertoo, miksi valtion suurelta osalta omistama Sampo-Leonia oli valmis maksamaan satoja miljoonia markkoja, jotta Björn Wahlroos suostuisi yrityksen johtajaksi. Kirjassa kerrotaan myös, mikä oli toisen valtiovarainministerin Suvi-Anne Siimeksen (vas.) ensireaktio ehdotukseen.

talous
Mandatum-pankin johtokunnan puheenjohtaja Björn Wahlroos 4. joulukuuta 2000.
Mandatum-pankin johtokunnan puheenjohtaja Björn Wahlroos 4. joulukuuta 2000.Matti Kainulainen / Lehtikuva

Wahlroosista tehty epävirallinen elämäkerta valottaa syitä siihen, miksi Björn Wahlroos haluttiin Sampo-Leonian johtajaksi vuosituhannen alussa. Tampereen yliopiston vierailevan professorin Tuomo Pietiläisen ja hänen opiskelijoidensa kirjoittamasta _Wahlroos: Epävirallinen elämäkerta _-kirja kertoo, kuinka silloinen talouspoliittinen valiokunta sai tietää asiasta.

Talouspoliittisen valiokunnan jäsenet oli kutsuttu koolle yllättäen ja kiireellä ilman, että syytä kerrottiin. Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ja ensimmäinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) kertovat kokouksessa, että valtion 43-prosenttisesti omistamalle Sampo-Leonialle on löytynyt uusi pääjohtaja.

Neuvottelut on käyty kirjan mukaan julkisuudelta, mutta myös muilta talouspoliittisen valiokunnan jäseniltä salassa. Uuden pääjohtajan etsinnästä ei edes tiedetty.

Mandatumista maksettiin 52 % ylihintaa

Kun Lipponen ja Niinistö paljastavat, että uudeksi pääjohtajaksi tulee investointipankki Mandatumin toimitusjohtaja Björn Wahlroos, yllättää se kaikki.

"(Toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne) Siimes alkoi nauraa hervottomasti. Se oli hänen ensimmäinen reaktionsa Wahlroosin nimittämiseen Sampo-Leonian johtoon. Hän ymmärsi, että Mandatum-kaupasta seuraisi julkinen ryöpytys. ”Mietin, että valtio-omisteinen yhtiö ja Björn Wahlroos, tästä ei juttu paremmaksi muutu”, Siimes kertoo."

Wahlroos ei kuitenkaan suostunut Sampo-Leonian johtoon ilman ehtoja.

"Hintalappu oli melkoinen. Wahlroos ei suostunut pääjohtajaksi, jos Mandatum Pankkia ei ostettaisi osaksi Sampo-Leoniaa. Yrityksen oli maksettava Mandatumin osakkeista noin 2,5 miljardia markkaa eli peräti 52 prosenttia yli Mandatumin marraskuisen pörssiarvon. Mandatumin suurimman osakkeenomistajan Wahlroosin kauppa kohotti yhdeksi Suomen varakkaimmista miehistä. Pitkälti valtion kassan varoilla."

Kaupan ja nimityksen julkistus nostivat heti myrskyn, kuten Siimes oli arvannut. Lehdissä, eduskunnassa ja Sampo-Leonian käytävillä ihmeteltiin, miksi pienestä Mandatum Pankista oltiin valmiita maksamaan niin suuri summa.

Syitä on elämäkerran mukaan yritetty etsiä muun muassa Suvi-Anne Siimeksen ja Björn Wahlroosin yhteisestä vasemmistolais-taustasta, Sampo-Leonian hallituksen silloisen puheenjohtajan, Stora-Enson toimitusjohtajan Jukka Härmälän ja Wahlroosin tuttavuudesta ja Sampo-Leonian hallituksen jäsenen Tom Berglundin ja Wahlroosin Hanken-ystävyydestä.

Wahlroos oli virkamiehen idea

Epävirallisen elämäkerran mukaan näillä henkilöillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä ajatuksen kanssa. Idea Wahlroosin pyytämisestä juuri yhdistyneen pankki- ja vakuutusyhtiön johtoon tuli valtiovarainministeriön finanssineuvokselta Jarmo Väisäseltä. Tämä oli Sampo-Leonian yhdistymisen projektivastaavana seurannut huolestuneena silloisen pääjohtajan Jouko K. Leskisen johtamista.

– Meidän näkövinkkelistä Sammon puolella oli tehottomuutta. Syytä oli skarpata monessakin mielessä. Tuli ajatus, että tarvitaan räväkämpää otetta, Väisänen muistelee kirjassa.

Väisänen tutustui Wahlroos-kirjan mukaan Wahlroosiin vuonna 2000 ollessaan Taloustieteellisen seuran sihteerinä. Wahlroos vieraili usein seuran tapahtumissa puhumassa. Erityisesti Väisänen vaikuttui Wahlroosin bisneksentekokyvystä Mandatumin aikana.

– Wahlroos tuntui haistavan, mihin markkinat menevät. Tuntui että hän eli paremmin ajan hermolla kuin Jouko K. Leskinen, Väisänen kertoo kirjassa.

Eikä Väisänen näytä harmitelleen ehdotustaan.

– Jälkeenpäin arvioiden päätös Wahlroosin hankkimisesta Sampoon on ollut moneywise (rahallisesti) hyvä valtiolle. Tietenkin sivujuonteena on se, että päätös oli moneywise hyvä myös Wahlroosille, Väisänen sanoo kirjassa.

Mandatum toi osaamista Sampo-Leoniaan

Mandatumista oltiin valmiita maksamaan, koska Wahlroos haluttiin niin kovasti Sampo-Leonian johtoon. Sen lisäksi, että Leskinen ei ollut onnistunut yhdistämään Sammon ja Leonian toimintoja, häntä myös syytettiin sisäpiirikaupoista.

"Leonian johtokunnan jäsen kuvailee Wahlroosia jopa Sampo-Leonian pelastajaksi. Jouko K. Leskisen ja hänen väkensä kehittelemä vakuutusvetoinen finanssitavaratalo oli lähteen mielestä tuhoon tuomittu yritys, joka ei olisi pärjännyt markkinoilla pitkään. ”Me pankkimiehet katsoimme kauhulla, ettei siitä tule mitään”, hän sanoo."

Toisaalta Sampo-Leoniassa oli turhaan yritetty rakentaa omaa investointipankkia, joten Mandatumin osaaminen tuli tarpeeseen. Mandatumille oli kuitenkin myös muita ostajaehdokkaita, mikä nosti hintaa.

"Kovan pankkimiehen lisäksi Sampo-Leonia osti pitkään ostoslistalla olleen investointipankin, joka yhtiöstä vielä puuttui. Leoniassa oli kyllä yritetty perustaa omaa investointipankkia, mutta sen luominen tyhjästä oli osoittautunut vaikeaksi. Helpointa oli ostaa Mandatum, joka oli Suomen parhain isojen yrityskauppojen järjestelijä."