"Wahlroos huutaa ja uhkailee alaisiaan erottamisella"

Björn Wahlroosista tehdyn epävirallisen elämäkerran mukaan Wahlroos saattaa raivospäissään ilmoittaa työntekijälle erottavansa tämän. Huonoina päivinä työntekijät varovat kävelemästä edes Wahlroosin huoneen ohi.

talous
Björn  Wahlroos 2009
Kimmo Räisänen

Sampo-Leonian johtajana Björn Wahlroos saa ristiriitaista palautetta. Tampereen yliopistolla vierailevana professorina työskennelleen Tuomo Pietiläisen ja hänen oppilaidensa Wahlroosista kirjoittamassa epävirallisessa elämäkerrassa kerrotaan, miten Wahlroos raivostuu alaisilleen jatkuvasti.

Wahlroosin huonoina päivinä alaiset osasivat kiertää hänen työhuoneensa toiselta puolelta käytävää, sillä kukaan ei halunnut provosoida. Wahlroosille ei ollut niin väliä, missä hän ankaran palautteensa antaa. Monien korvat punoittivat heidän poistuessaan Wahlroosin työhuoneesta.  

Kirjassa Sammon entiset johtajat kertovat, kuinka Wahlroos johti rahalla ja pelolla.

Rahalla johtaminen tarkoitti sitä, että Wahlroos tunnisti hyvin tehdyn työn ja palkitsi siitä varsin avokätisesti. ”Tulos oli ainoa asia, joka merkitsi palkitsemisessa”, Wahlroosin entinen alainen sanoo. Toisen Sammon entisen johtajan mukaan palkolliset olivat Wahlroosille kauppatavaraa, eikä hän arvostanut kaikkia ihmisiä työntekijöinä. ”Hänen mielestään työntekijöitä pystyi myymään, ostamaan ja vaihtamaan, koska aina löytyi joku korvaamaan irtisanotun. Hänelle oli tärkeintä, mitä viivan alle jää”, hän arvioi.

Toisaalta Wahlroos oli lojaali niille, joiden kansa työt sujuivat.

Wahlroos arvosti ”doereita” eli tekijöitä, jotka saivat paljon aikaan. ”Hänellä on erittäin korkea vaatimustaso. Ihmisen on oltava intellektuelli ja sitouduttava täysillä työhönsä”, Sammossa johtajana toiminut luonnehtii.  

Erimielisyydestä meinasi tulla potkut

Kirjassa entinen alainen kertoo, miten Wahlroos melkein erotti hänet kiistan aikana. Sammon johtajistoon kuulunut työntekijä oli valmistellut työryhmänsä edistymisestä esityksen. Wahlroos ehdotti yhdessä kohtaa esitystä korjausta erään asiaan ilmaisuun, mutta johtajan mielestä virhettä ei ollut ja ilmausta ei tarvinnut korjata.

Mutta Wahlroosin päätä ei niin vain käännetty. Juupas-eipäs-väittely jatkui muutaman minuutin ajan, kunnes Wahlroos puhkesi huutoon ja haukkui johtajan pystyyn. Lopuksi hän huusi: ”Olet erotettu, painu pois!” Pöllämystynyt johtaja poistui huoneesta. Ulkopuolella sihteeri harmitteli: ”Taas kävi näin.” Hän pyysi johtajaa odottamaan huoneessaan.

Kului vartti, sihteeri soitti. ”Voit mennä takaisin.” Välikohtauksen jälkeen keskustelu jatkui normaalisti. Myöhemmin johtaja sai kuulla muilta työntekijöiltä, että Wahlroos uhkaili alaisiaan potkuilla keskimäärin kahdesti vuodessa. ”Toisia enemmän, toisia vähemmän.” Lähteen mukaan uhkaus toteutui harvoin.

Kirjan mukaan jopa Wahlroosin lähimmät työntekijät olivat varpaillaan hänen läheisyydessään.

– Pelon ilmapiiri ei ole työpaikalla kiva, kun pitää miettiä joka aamu töihin tullessa, että mitä minä täällä teen, yksi johtaja kuvailee kirjassa.

Kaikki elämäkertaan haastatellut eivät kestäneet Wahlroosin käytöstä.

– Minulle kävi niin kuin kävi, mutta en minä ollut katkera. Minulle vain tuli björnout”, Sammon entinen johtaja kiteyttää kirjassa syitä lähtöönsä Sammosta.

Suoraselkäinen ja reilu johtaja

Kaikki entiset alaiset eivät kuitenkaan muistele Wahlroosia pahalla. Sampolaiset kuvailevat häntä reiluksi, suoraselkäiseksi ja tarkaksi.

Kahden Sammon entisen johtajan mielestä Wahlroos tuli hyvin toimeen sampolaisten kanssa. ”Hän kohteli samalla tavalla niin putkimiestä kuin tohtoriakin – kohteliaasti ja herrasmiesmäisesti”, toinen heistä kuvailee.

”Onhan Nalle kovaäänisempi kuin muut suomalaiset yritysjohtajat. Johtamisstrategia oli hyvin yksinkertainen: kun konsernia johtaa vain yksi ihminen, kenenkään ei tarvitse arvailla, ketä kuunnellaan ja miten toimitaan. Siksi on outoa, että hänen aggressiivisuutensa mystifioidaan ja että häntä pidetään huutajana”, Sammon johtajistoon kuulunut tuumii.