Korvavaikku kertoo sinivalaan elämäntarinan

Yhdysvaltalaistutkijat osoittivat, että valaan korvakäytävään pakkautuneesta vahatulpasta voi lukea, millaisille myrkyille eläin on altistunut ja miten sen hormonitasot ovat muuttuneet vuosien varrella.

tiede
Sinivalaita.
Dan Shapiro / Robesus Inc.

Sinivalaan korvavaikku voi tuoreen tutkimuksen mukaan kertoa valaan elämäntarinan ja paljastaa, miten se on vuosien varrella altistunut valtameressä oleville kemikaaleille. Asiasta kertoo NewScientist-lehti verkkosivuillaan (siirryt toiseen palveluun).

Texasilaisen Baylorin yliopiston tutkijat perehtyivät vuonna 2007 Kalifornian rannikolta löytyneen kuolleen sinivalasyksikön korvakäytävistä löydettyihin vahatulppiin ja analysoivat niiden koostumusta. Vahamöykyistä löytyi kerrostumia, joissa oli erisuuruisia pitoisuuksia muun muassa hyönteismyrkkynä käytettyä DDT:tä ja muita kemikaaleja.

Sinivalaan korvavaikku voi olla jopa 25 senttimetriä pitkä ja painaa neljänneskilon. Sen koostumus riippuu valaan ruokavaliosta ja vaihtelee vuoden kuluessa valaan vaellusten mukaan. Näiden kerrostumien perusteella on mahdollista määrittää myös valaan ikä vähän samaan tapaan kuin puiden vuosirenkaista.

Tutkijat havaitsivat, että vahatulpan perusteella oli mahdollista seurata myös erilaisten hormonien, muun muassa stressihormonien, tasoa valaan elinkaaren aikana.

Tutkitusta sinivalasyksilöstä esimerkiksi havaittiin, että stressihormoni kortisolin taso lisääntyi koko valaan eliniän aikana. Tämä kertoo mahdollisesti siitä, että ruuan löytäminen, vaellus ja parittelukumppanin etsiminen kävi koko ajan vaikeammaksi. Valaan sukukypsyyden saavuttamisesta kertoo puolestaan se, että testosteronin taso saavutti huippunsa 10 vuoden iässä.

Tutkijat uskovat, että nyt käytetyn uuden analyysimenetelmän ansiosta vastaisuudessa ymmärretään entistä paremmin, miten ihminen vaikuttaa valaisiin ja syvänmeren ekosysteemeihin. Tutkimuksen abstrakti on luettavissa PNAS-tiedejulkaisun sivuilla (siirryt toiseen palveluun).