"Syntappi" saa uuden elämän Seijan pajassa

Mopojen korjaamisen oppii, kun ottaa mopon ja rupeaa korjaamaan. Näin päätteli aikanaan Seija Sivula, jolta taakse olivat jääneet tukkiajot ja maatalon työt. Seijalla on itselläänkin pari varaosaa, mutta niistä ei ole huolta. Sen sijaan kampiakselin saatavuus erääseen merkkiin huolettaa pian 75-vuotiasta perholaista.

tekniikka
Seija Sivula työssään korjaamolla.
Seija Sivula työssään korjaamolla.Raila Paavola / Yle

– Tiedä saako ollenkaan uutta kampiakselia Syntappi (Zündapp) 64:een, murehtii Seija Sivula.

Vanhasta navetasta syntyneessä pajassa osia odottaa kolme mopon moottoria. Raatoja makaa nurkassa puoli tusinaa, vieressä on toistakymmentä kunnostettua. Mennä kesänä Seija myi kunnostamiaan ajopelejä kymmenkunta, koska lapsilta tuli siihen lupa. Jokaiselle omalle lapselle on tehty mopo, montakin. Ja homma jatkuu. Pojalle pitäisi tehdä seuraavaksi automaatti-Pappa-Tunturi.

– Kun saan rungon, alan tehdä. Moottorin osat on jo tuossa lattialla.

Työn oppii tekemällä

Jo lapsena Seija valitsi puuhun kiipeämisen nukeilla leikkimisen sijaan. Sittemmin hän on ajanut hevosella metsästä tukit ja tehnyt muutenkin raskaita maataloustöitä

– Ei ollut miesten ja naisten töitä, oli kaikki työt!

Minä tuumasin, kun oli tuo vanha 50-luvun Monark tuolla, että minäpä rupean korjaamaan. Siitä se lähti.

Talossa oli kanoja, sikoja ja lehmiä. Kolme halvausta veivät Seijan eläkkeelle, ja kun hän pisti hevosetkin pois, piti käsille saada jotain tekemistä.

– Minä tuumasin, kun oli tuo vanha 50-luvun Monark tuollla, että minäpä rupean korjaamaan. Siitä se lähti.

Kuvioon tulivat hiljalleen myös moottoriremontit ja nyttemmin maalauksetkin. Kaikki oppi on tullut tekemisen kautta.

– Työ opettaa.

Näprääminen on rentoutumista

Seija Sivulalle tuttuja ovat myös traktorin vaihdelaatikkoremontit ja vanhan Volkkarin kunnostukset.

– Se on sama, mikä kone. Tämä 75 vuoden ikä - eihän se mikään ole vielä. Vaikka on tekopolvet.

Tämä 75 vuotta ikä - eihän se mikään ole vielä. Vaikka on tekopolvet.

Seijan mielestä ihminen voikin tehdä kaikkea: leipoa, kutoa mattoja tai poi'ittaa lehmiä. Mutta miten tällainen tekijä rentoutuu?

– Eiköhän tämä ole vanhalle ihmiselle sitä justiin! Kun saa jotain näprätä ja tehdä.

Illalla Seija viettää hetken koneella ja lehtien parissa. Sitten hän painuu nukkumaan – ja aamulla lähtee uusi päivä.