Ei ole ajokoiran suuhun katsominen - tästä tunnistat hyvän metsästyskoiran

Liekö mihinkään toiseen koirarotuun liittyy niin paljon uskomuksia kuin suomenajokoiraan? Vielä jokunen vuosikymmen sitten oli tavallista, että ajokoiranpentua valitessa kurkistettiin koiran suuhun ennen ostopäätöstä. Mitä mustempi kitalaki, sitä parempi ajuri, uskottiin. Myös kynsien väritys kertoi ajokoiran metsästysominaisuuksista ja poskikarvojen määrä koiran kirsun toiminnasta. Vieläkö nämä seikat vaikuttavat koiran hankintapäätökseen?

luonto
Suomenajokoira ja mies.
Tarja Nyyssönen / Yle

Mitä mustempi kitalaki, sitä parempi jäniskoira. Tässä yksi uskomus joka liittyy suomenajokoiraan. 8-vuotiaan suomenajokoiranarttu Voittaja Paronittaren omistaja, Suur-Savon ajokoiramiesten puheenjohtaja Vesa Turunen tietää väitteen, vaikkei itse myönnäkään siihen uskovansa.

- Itse en ole ajokoirien suita niin tutkinut koiraa hankittaessa, mutta kyllähän siitä ennen vanhaan etenkin paljon puhuttiin. Aiemmin minulla oli yksikin ajokoira, jolla oli ihan vaaleanpunainen kitalaki, mutta silti se hyvin ajoi. Että siinä kohtaa ainakin kumottiin tämä väite, mies nauraa.

Turunen on aikoinaan ajokoiraporukoissa kuullut monia tarinoita ajokoirapentujen ulkoisista merkeistä, joiden uskotaan enteilevän koiran tulevaa metsästyskykyä.

- Puhutaan ajopatista, joka suomenajokoiralla on päässä. Mitä terävämpi päälaki, sen parempi metsästäjä. Myös poskikarvojen määrä on ennen muinoin ollut merkkinä koiran kirsunkäyttökyvystä. En minä niin näihin usko, Turunen sanoo ja samalla osoittaa Paronittaren eli Pampun päästä löytyvää pattia. Poskikarvojen määränkin mies osaa kertoa ulkomuistista.

- Kaksi tuntokarvaa sillä on molemmissa poskissa, eli uskomuksen mukaan pitäisi olla ilmavainuinen, mutta kyllä tämä ihan jälkitarkka on.

Koira voidaan pilata liiallisella ajamisella

Vaikka uskomuksia kuulee, ja niitä vielä tänäkin päivänä ainakin leikkimielisesti tarkkaillaan, uskoo Turunen ajokoiran valinnassa ihan muihin kriteereihin.

- Tärkein ominaisuus ajokoiralla on metsästysinto. Sitä jos ei koiralla ole niin ei siitä hyvää ajuria tule millään. Kyllähän ne sukupuut nykyään tutkitaan hyvin tarkkaan ja haetaan ajokokeissa menestyneiden vanhempien pentuja. Sekään ei aina tosin takaa hyvää metsästyskoiraa, sillä ei se aina periydy metsästystaitokaan.

Koiranpennusta ei siis ulkoisten merkkien perusteella pysty Turusen mukaan sanomaan, tuleeko siitä ajuria vai ei. Paljon on kiinni myös omistajasta.

- Koira ei tarhassa opi mitään, kyllä sitä pitää metsään viedä jo ihan pentuna. Ilman koulutusta ja omistajan ohjausta ei koira tiedä mitä siltä odotetaan metsästystilanteessa. Se ei riitä että koira löytää minkä

Suomenajokoira.
Tarja Nyyssönen / Yle

tahansa saaliin, vaan se pitää olla juuri sitä mitä ollaan pyytämässä, oli se sitten kettu, jänis tai supikoira.

Turunen tietää monia ajokoiria, jotka on pilattu liiallisella pentuajan juoksuttamisella.

- Kyllä pentukoiraa tulee toppuutella metsällä alkuaikoina, ettei se innostu riistasta liikaa. Etenkin ketun kanssa on se pelko, että koira juoksee itsensä puhki. Koirasta voi tulla yli-innokas ja sen jälkeen se ajaa pelkistä hajuista, vaikkei riistaa olisi lähimaillakaan. Ajokoira on valmis ja kehittynyt metsästyskoira vasta 3-vuotiaana, se on hyvä muistaa.

Tiukat varpaat tekevät metsästyskoiran

Vesa Turuselle kaikki suomenajokoirat ovat tulleet aikuisina. Pamppu muutti Turusen luo 6-vuotiaana, valmiiksi ajokokeissa menestyneenä koirana. Silti on tiettyjä ominaisuuksia joita Turunen katsoo uutta koiraa valitessa.

- Turkin pitää olla tiheä, että koira pärjää säällä kuin säällä. Ja tassujen pitää olla tiiviit, harakanvarpaat eivät kestä maastossa. Varpaiden välissäkin tulee olla karvaa, että huonollakin kelillä pystyy juoksemaan.

Vanhan kansan uskomukset koirien tassuista liittyvät hieman erilaisiin ominaisuuksin kuin nykyisin. Yhden uskomuksen mukaan kynsien väri kertoo koiran ajo-ominaisuuksista: mustakyntinen ajaa hyvin mustalla maalla ja koira jolla on valkoiset kynnet, ajaa hyvin lumella. Etukäpälässä tulisi kuitenkin olla yksi musta kynsi, ajurinkynsi, joka kertoo koiran olevan metsästysintoinen.

Ajokoiran tassu.
Tarja Nyyssönen / Yle

Myös polkuanturoiden väri kertoo uskomusten mukaan tassujen kestävyydestä. Mitä mustemmat anturat, sitä kestävämpi tassu. Ehkä yleisin ja sitkein uskomus, joka ajokoiriin liitetään, on metsästyskoiran sisällä pitäminen. Niin sanottujen lakanakoirien, eli sisällä öitään viettävien ajokoirien on uskottu menettävän metsästysviettinsä. Tämän väitteen Vesa Turunen kumoaa suoralta kädeltä.

- Kokemuksesta voin kertoa, että ei pidä paikkaansa. Kyllä ajokoira tarvitsee lämpöä ja suojaa siinä missä muutkin koirat. Se on ihan mihin koiransa totuttaa, ei sisäkoira sen huonommin pärjää jänismetsällä kuin tarhakoirakaan, Turunen sanoo ja rapsuttaa Pamppua lempeästi korvan takaa.