1. yle.fi
  2. Uutiset

Nuori ei hymyile - ainakaan työvoimatoimistossa

Työ- ja elinkeinotoimistojen byrokratiaviidakkoon hukkuu moni nuori ja helposti luovuttaa. Ikävä asenne, uhkailukirjeet ja karenssit ovat työtä etsivien nuorten arkipäivää. Työpajat ovat yksi keinoa hakea tukea paperitöihin.

Kotimaan uutiset
Antti Rantanen ja Jenni Kurkela työpajan pyöräverstaalla
Antti Rantanen ja Jenni Kurkela työpaja Tikin pyöräverstaallaMaarit Piri-Lahti / Yle

Hämeenlinnan seudun 4 H -yhdistyksen työpajan läpi kulkee vuodessa 60-70 nuorta. Kehityspäällikkö Arto Mäkisen mukaan he ovat hoitaneet omat "talkoonsa", mutta ajat ovat kovat nuorisotakuulle. Työpaja Tikki tavoittaa nuoria työvoimatoimiston, sosiaalitoimiston, oppilaitosten, työvoimapalvelukeskuksen ja puskaradion kautta.

- Minusta tämä menee väärin, kun nostetaan heti kädet pystyyn, kun nuori on täysi-ikäinen - hus siitä sitten vaan maailmalle. Kun juuri silloin nuorella on suurin tarve tuelle, seurannalle ja jopa neuvoille. Henkilökohtaisuus on äärimmäisen tärkeä, nyky-yhteiskunnassa, kun yksilö hukkuu byrokratian rattaisiin, Arto Mäkinen sanoo neljänkymmenen nuorisotyövuoden kokemuksella.

Työpaja Tikissä satsataankin yksilöneuvontaan ja ohjaukseen. Mäkisestä matalan kynnyksen virastot olisivat hyvä juttu.

- Byrokratiaviidakko on aikamoinen ja kyllä me autamme paperitöissä ja menemme jopa kaksittain käymään.

Menen kun on pakko

Jenni Kurkela ja Antti Rantanen ovat seikkaileet byrokratian ja työelämän viidakossa. Kokemukset eivät ole hääppöisiä. Mutta tahtotila hakea töitä pitää liikkeessä.

- Koko ajan toitotetaan, että nuorille lisää töitä, mutta työhaastattelussa edellytetään valtavasti kokemusta. Kokemus on tärkein, vaikka olisi halua ja mielenkiintoa, se ei auta, Antti Rantanen kertoo.

Jenni Kurkelan mukaan työvoimatoimisto vaan vaikeuttaa asioita.

- Kyllä sieltä saa hieman tietoa, mutta hirveän vaikean ja monen mutkan kautta. En tykkää asioida siellä mutta kun on pakko. Työkkärin väen asenne on tosi hassu, että pitäisi auttaa mutta muut asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin nuoren auttaminen. Menen sinne, mutta en kyllä hirveän hymyillen. On sattunut mm. sellaista, ettei ole ilmoitettu että pitää käydä ja kerrankin yksi hakemus siirtyi. Sanottiin että ovat lähettäneet, mutta ei sitä tullut. Kavereilla on ollut samanlaisia kokemuksia. Yksikin kaveri meni ohjaukseen niin työkkäri-ihmisellä oli kiire ruokatunnille.

Kaveri meni nuorten päivystykseen kello 10.45 ja työkkärin nainen sanoi että hoidetaan nopeasti kun minulla on ruokatunti..

Oman elämänsä vaikeuttamiseen on törmännyt myös Antti Rantanen. Hän on kirjoittanut yli 50 työhakemusta ja ollut koko ajan liikkeellä.

- Kyllähän tässä on oppinut kirjoittamaan hyviä työhakemuksia mutta se työpaikka puuttuu. Ja kyllä se työkkärissä käynti muuten sujuu mutta kun sieltä laitetaan niitä työtarjouksia kotiin ja kerran sitten kävin haastattelussa. Sitten tulikikin lappu jossa sanottiin, etten olisi käyttäytynyt hyvin haastattelussa ja laittoivat kolmen kuukauden karenssin. Onneksi oli säästöjä. Mutta ei se mukavalta tuntunut, kun en ollut tehnyt mielestäni mitään väärää.

Työpaikka on tärkein

Jenni Kurkelalle kävi ammatinvalinnan suhteen aluksi huonosti: opiskelu matkailulinjalla osoitti, ettei ala ollut oikea. Mutta kun hän pääsi työpajan kautta lasten iltapäiväkerhoon töihin, suunta alkoi löytyä. Nyt hänellä on ensi vuoden toukokuun loppuun asti töitä 4 H lasten iltapäiväkerhossa ja hän pohtii sosiaalialan jatkokoulutusta.

- Tämä on juuri sitä, mistä tykkään. On todella helpottava hetki, ettei tarvitse enää etsiä koko aikaa töitä. Lasten kanssa saa leikkiä ja pelata ja suunnitella teemapäiviä. Ei ole samanlaista päivää ikinä ja siitä tulee onnellinen olo, Jenni kuvaa työtänsä.

Antti Rantanen etsi autoasentajan töitä, turhaan. Hän on tehnyt paljon muitakin töitä kuten varasto-, myyjä-, raksahommia. Omaa alaansa hän etsii yhä.

- Haluaisin työn, jossa viihtyisin mahdollisimman pitkään. Polkupyörien korjaamisesta tykkään. Kyllä minä auton asentamishommia teen edelleenkin kavereille, ettei ammattitaito unohtuisi mihinkään.

Nyt Antti Rantanen haaveilee työpajan jälkeisestä harjoittelupaikasta, mistä saisi lisää työkokemusta korjaamisesta.

Hämeenlinnan seudun 4 H -yhdistyksen kehityspäällikkö Arto Mäkinen korostaa nuorten tahtotilaa. Mutta kun hakee työpaikkaa kerta toisensa jälkeen, sillä on seurauksensa.

- Kyllä se väsyminen ja uupuminen tulee. Maailmanmeno ei ole hääppöistä, kun väkeä pistetään koko ajan pois. Täällä yritämme auttaa pilke silmäkulmassa ja rennosti.

Työpajalla onkin hyvä "hoitoprosentti".

- Meidän nuorista kahdeksallakymmenellä prosentilla on jotain edessään, kun täältä lähtee, joko koulutus, työ tai harjoittelupaikka. Ja soitamme myös perään kuulumiset, ettei kukaan putoa toista kertaa tyhjän päälle.

Lue seuraavaksi