Paavoharju-yhtyeen Lauria viehättävät hylätyt rakennukset ja joutomaat

Lauri Ainala tunnetaan parhaiten ulkomaillakin mainetta niittäneestä Paavoharju-yhtyeestä. Yhtyettä seuranneille on kuitenkin tullut tutuksi myös Ainalan erikoislaatuinen kiinnostus hylättyihin rakennuksiin.

musiikki
Muusikko Lauri Ainala.
Muusikko Lauri Ainala.Juho Liukkonen / Yle

Tapaan Lauri Ainalan Rantasalmentien bussipysäkiltä, josta hän hakee minut autollaan. Matkaamme Laurin tuoreimmalle rakennuskohteelle. Hän on ostanut Kallislahdesta Savonlinnasta perintörahoillaan tilan, jota hän kunnostaa.

- Virallinen nimihän tälle on Ainalan tila, Lauri kertoo minulle saapuessamme paikan päälle.

Kun Lauri avaa navetan oven, selviää, että rakennus on puoliksi levällään. Nurkkaan on pystytetty välilevyillä makuuhuone, jonka seinät on koristeltu vanhojen aikakauslehtien julisteilla. Makuuhuoneen nurkassa humisee äänekkäästi vanha pöytätietokone. Sillä on tehty osa Laurin Paavoharju-yhtyeen tulevasta levystä.

Paikka on tavallaan kodikas, ja muistuttaa minua puumajoista. Lattioilla lojuvat tavarat ovat joko ylijäämämateriaalia tai muiden hylkäämiä. Tavaraa on tarttunut mukaan milloin mistäkin.

- En ole vienyt koskaan mukaani jotain sellaista, jota jokin muu tarvitsee., Lauri kertoo.

Autiorakennukset vetosivat jo nuorena

Laurin, 30, innostus mörskiin ja joutomaihin on jatkunut aina nuoresta pitäen. Hylätyissä rakennuksissa majailua hän on harrastanut aina kaksikymppisestä saakka. Jossain vaiheessa hänellä ei ollut muuta vakituista asuinpaikkaa.

Kipinä harrastukselle alkoi Savonlinnasta Tuotteen-tehtaalta, jonne Ainala ystävineen tunkeutuivat vuonna 2003. Nuoret etsivät tilat, jossa voisivat oleskella häiritsemättä muita. Tiloissa seikkailu laittoi nuorten mielikuvitukset laukkaamaan.

- Kutsuttiin erästäkin paikkaan ”kaikkein pyhimmäksi". Meillä oli siellä tietokone, jonka näytössä pyöri Matrix-leffan tekstijana, Ainala naureskelee.

Heti alkuvaiheessa tehtaan tiloista löytyi kuollut mies.

- Sitä luulisi, että tuollaisessa tilanteessa olisi ollut jotenkin järkyttynyt. Ei siinä kuitenkaan osannut reagoida millään tavalla. Sitä vain oli ja mietti, että onpahan aika surullinen tapaus.

Paikalle soitettiin poliisit, jonka jälkeen Tuotteen-tehdas laitettin säppiin. Kiellot kuitenkin yllyttivät Lauria ystävineen soluttautumaan tehtaaseen uudelleen kiertoreittien kautta.

Lauri Ainala, Paavoharju, Savonlinna
Lauri Ainala esittelee navettaan rakentamaansa makuuhuonettaJuho Liukkonen / Yle

Harrastuksessa ei poliittista taustaa

Kun Tuotteen-tehdas lopulta purettiin Savonlinnan keskustasta vuonna 2005 tiedossa oli jo muita majapaikkoja. Keskustan läheltä Asematien varresta oli löydetty ”densapöksä”. Puurivitaloon roudattiin muun muassa pelikonsolit ja televisiot.

- Myöhän oltiin tehty sisääntuloreittejä vintin kautta. Purimme välikattoa sieltä ja rakensimme sisääntuloreitin portaiden kautta alas. Kaikki varsinaiset ovet me naulattiin kiinni.Densapöksään me vedettiin sähköt parkkipaikan lämmitystolpasta. Porattiin siihen reikä ja laitettiin oma johto sinne.

- Ei meitä koskaan huolettanut, että meidän kamoja vietäisiin jostain. Eikä kyllä laitettu paikkoja koskaan lukkoonkaan. Lähinnä pultsareitahan noissa saattoi käydä sateelta suojassa, Ainala kuvailee.

Lauri ei miellä itseään talonvaltaajaksi. Löydettyihin kohteisiin majoittaudutaan pitämättä asiasta sen suurempaa meteliä.

- Talonvaltaajien touhu on ihan erilaista. Meidän touhuissa ei ole taustalla mitään poliittista agendaa, Ainala linjaa.

Ainalan harrastusta ei voi suoraan verrata myöskään urbaaniin löytöretkeilyyn. Urbaanit löytöretkeilijät ovat kiinnostuneita hylätyistä rakennuksista ja kaupungeista, mutteivät kuitenkaan koske ympäristöön, vaan jättävät sen sellaisekseen.

Laurin harrastuksessa homman jujuna on taas nimenomaan muokata hylättyä ympäristöä käyttökelpoiseksi. Yli kymmenen vuoden aikana Ainala on ehtinyt rakentaa ja majailla kymmenissä eri rakennuksissa niin Savonlinnassa kuin Helsingissä.

Aina vanhat tilat eivät riitä. Ainala on rakentanut myös saunoja romusta. Yksi tällainen löytyy Savonlinnan keskustasta, entisen juna-aseman lähettyviltä.

Luovuus ei ole omaisuudesta kiinni

Kiertäessämme Savonlinnaa minut yllättää, kuinka suuri osa hylätyistä kohteista aivan Savonlinnan keskustassa. Hetkittäin tuntuu vaikealta käsittää, miksi hienot puurakennukset ovat päässeet ajautumaan tähän kuntoon.

Nyt ne ovat periaatteessa asumiskelvottomia. Asuntojen lattiat lainehtivat lasinsiruista. Sisätiloissa haisee.

Lauria tämä viehättää. Hän saa rujoista rakennuksista vaikutteita myös musiikkiinsa.

Ymmärrän ajatuksen. Ajatelkaa pintaa, jota raaputetaan kolikolla. Pinnan alta paljastuu jotain uutta, ehkä rumaa, ehkä kaunista. Raaputtamista jatketaan niin kauan, kunnes löytyy jotain kiinnostavaa.

- En tee koskaan mitään varmuuskopioita mistään musiikkiprojekteista tietokoneelle. Jos jokin kappale tulee pilattua, sitä on työstettävä vielä lisää.

Monet ovat pyrkineet selittämään Laurin viehätystä rujoihin rakennuksiin hänen askeettis-kristillisellä perhetaustallaan. Minusta selitystä ei tarvitse etsiä näin kaukaa. Kyse on ihan muusta: luovuuden ei tarvitse olla sidonnaista omaisuuteen, vaan siihen että kykenee luomaan siitä mitä ympäriltään löytää.

Rapistuneissa rakennuksissa historian havinaa

Hylätyissä rakennuksissa on jotain aavemaista, joka myös ruokkii Laurin sielua. Kuluneet ja rikkinäiset seinät muistuttavat ihmisten läsnäolosta. Laurista hylättyynkin pitää saada uutta elämää.

- En käsitä miksi talot jätetään tyhjilleen, eikä niitä saa käyttää. Toisaalta tässä on se puoli, että kaikki eivät uskalla tulla näihin paikkoihin.

- Savonlinnasta tehdään jatkuvasti tylsempi paikka. En pidä ongelmana niinkään sitä, että rakennuksia puretaan, mutta uudet rakennukset ovat vaan rumia. Ne eivät vain ole niin kodikkaita kuin vanhat paikat, Ainala tuumaa.

Paavoharju, Lauri Ainala, hylätyt talot, Savonlinna
Joissain rakennuksissa on asunut myös muita. "Harvemmin näissä liikkuminen pelottaa", Lauri kertoo.Juho Liukkonen / Yle

Harrastus ei hellitä, vaikka ikää tulee

Ainalan ja ystävien talonvaltaustouhu alkoi pienen ydinporukan harrastuksena. Sittemmin porukka on hajautunut ympäri Suomen.

- En tiedä harrastavatko he enää tätä. Sain itse aikoinani Tuotteen bossin -arvonimen, koska näihin seikkailuihin piti saada joku primus motor, Ainala naurahtaa.

Touhu jatkuu ilman vakituista porukkaa. Viimeksi Lauri rakensi Helsinkiin yhtyeensä musiikkivideota varten saunan keskelle metsää. Savonlinnassakin riittäisi taas rempattavaa. Ainalan tilan lisäksi Savonlinnan liepeillä sijaitsevan romusaunan kunnostusta pitäisi jatkaa.

- Touhu on rauhoittunut sen jälkeen kun sain lapsen, Lauri myöntää.

Nykyään Lauri asuu vaimonsa kanssa tuiki tavallisessa puutalossa Savonlinnan Talvisalossa. Laurin tytär katsoo sisää lastenohjelmia tietokoneelta samalla, kun Lauri ja hänen vaimonsa Emma ryhtyvät pakkaamaan tavaroita. Laurin vaimo on valmistumassa taiteilijan opinnoistaan, siksi matka pääkaupunkiseudulle.

Siirtyessämme pihalle Emma kertoo minulle, kuinka häntä jännittää yleisön reaktiot uudesta Paavoharju-levystä. Levy on hakenut rap-musiikista vaikutteita, mikä saattaa ärsyttää vanhoja yhtyeen faneja. Yleissävykin on siinä minusta synkempi ja painajaismaisempi.

- Minusta se kuulostaa just´ hyvälle, Lauri tokaisee kysyessäni asiasta.

Tämä riittää selitykseksi. Tärkeintä on, että tekee.