Jumalan rakastajan treenirääkki koukutti rautaan

Hauis noin 38 cm, rasvaprosentti kymmenkunta. Näyttelijä Mikko Virtanen on treenihimossaan jo melkein saavuttanut sen, mitä roolihahmonsakin tavoittelee - muokannut itsestään Michelangelon Daavid –patsaan. Miten muuten voisi olla uskottava Juska Paarma Kokkolan kaupunginteatterissa.

kulttuuri
Kuvassa Mikko Virtanen, joka näyttelee pääosaa Jumalan rakastaja -näytelmää.

Jumalan rakastaja kohahdutti Suomessa kolmisenkymmentä vuotta sitten. Jussi Parviaisen näytelmässä ei säästetty näyttelijöitä eikä yleisöä. Rankan väkivallan ja seksin värittämä tarina on syrjäytyneen nuoren hätähuuto, ja syrjäytyneiden tai syrjäytettyjen miesten Suomessa melkeinpä ajankohtaisempi nyt kuin syntyessään. 2000-luvun maailmassa on pärjättävä, osattava ja ennen kaikkea näytettävä hyvältä.

Jotenkin se machoilu ja miehekäs uho (paljo vedät penkistä!?!?) kuuluu tähän prosessiin. Samoin kun hauiskäännöt ilman paitaa, nyrkkeily ilman paitaa, hyppypunnerukset, strategisten mittojen vertailu.

Jumalan rakastajassa Parviaisen alter egoksikin mainittu Juska Paarma tavoittelee täydellisyyttä ja treenaa itseään Michelangelon Daavidiksi. Virtanen aloitti kroppansa kohennuksen rooliaan varten kahdeksan kuukautta sitten. Viidesti viikossa, täysillä. Vaikka näytännöt alkavat pyöriä, treeni jatkuu. Virtanen myöntää jääneensä kuntosalikoukkuun. Rautaa nousee penkistä tässä vaiheessa 100 kiloa.

Jos on muutaman päivän tauko, tulee aika outo olo. Kroppa vaatii, että menes nyt taas vähän vääntämään rautaa.

- Kyllä mä olen vähän hurahtanut. Jos on muutaman päivän tauko, tulee aika outo olo. Kroppa vaatii, että menes nyt taas vähän vääntämään rautaa, Virtanen kertoo.

Tarttuisiko hormonipurkkiin?

Juska Paarma ei pärjää itsensä eikä muiden kanssa. Ei huoli apua, vaan ajautuu yhä syvemmälle omiin mustiin syövereihinsä. Ahdistus ja riittämättömyyden tunne purkautuvat väkivaltana. Virtanen jättää ahdistuksen lavalle ja solahtaa kivuttomasti normiarkeen vaihtaessaan tyttären kakkavaippoja.

Paarman kokema riittämättömyys on kuitenkin tarttunut matkan varrella omaankin mieleen.

Yllättävää kyllä, treenaamisen sivutuotteena  tuli riittämättömyyden tunne.

- Yllättävää kyllä, treenaamisen sivutuotteena tuli riittämättömyyden tunne. Anorektikot kokevat olevansa isoja ja lihavia, bodarit liian pieniä. Ehkä mulla on vähän sama tunne. En ole tyytyväinen omaan kroppaan. Vaikka kuinka treenaan, miksi lihakset eivät kasva?

Entä jos tarttuisi hormonipurkkiin? Virtanen pudistaa tiukasti päätään. Ei ole tullut edes mieleen, ei vaikka roolihahmo näytelmässä vetääkin mömmöjä. Vetää, koska Daavidin strategisten mittojen tavoittelussa kaikki keinot ovat sallittuja.

Timmissä kuosissa äijempi olo

Vaikka välillä, miehisen asian äärellä kun ollaan, läpät lähtee käsistä. Sanoin työryhmälle että hiljentää mut sitten kun uho menee yli, vielä ei oo mennyt.

Näyttelijä Mikko Virtanen on melkein tyytyväinen mies. Kahdeksan kuukauden jälkeen kroppa muistuttaa selkeästi enemmän Daavid-patsasta. Huippu-urhelijoiden rasvalukematkin jäivät vain parin prosentin päähän. Mikko myöntää, että kun on saanut lihakset kasvatettua, sulatettua liiat rasvat lihan ympäriltä ja kropan timmiksi, olo on selkeästi äijempi.

Kuitenkin viime kädessä maailma ja oma itsensä pitäisi hyväksyä sellaisina kuin ne ovat.

- Kehollisuus mielletään hyveenä. Miesten pitää olla treenattuja, naisten näyttää bikinimalleilta. Ihmisruumista ei kuitenkaan voi määräänsä enempää muokata. Näytelmä näyttää sen kauheuden mitä elämä on, jos et siedä itseäsi ja vieraannut itsestäsi ja maailmasta.

Ei shokeerata shokeeramisen vuoksi

Jos keväällä hehkuttelin miten siistiä tästä tulee, niin vähättelin. Työryhmä on äärimmäisen kova, teksti on kova, kaikki on kovaa. Paitsi tietenkin pen.... noniin.

Jumalan rakastajan ikäraja Kokkolan kaupunginteatterissa on 15 vuotta. Tekstin tähän päivään sovittanut Jussi Moila ja ohjaaja Sakari Hokkanen eivät halua Juskan tarinan peittyvän provosoivaan väkivaltaan ja seksiin. Molempia toki löytyy Kokkolankin versiosta.

Akti ei enää tapahdu kahden rakastavan ihmisen välillä, vaan kahden kehon välillä. Usein vielä on kolmas katsomassa.

- Nykypäivän seksi on pornoistunut ja ulkokohtaista. Akti ei enää tapahdu kahden rakastavan ihmisen välillä, vaan kahden kehon välillä. Usein vielä on kolmas katsomassa. Sitä pyrimme kuvaamaan, Virtanen kertoo.

Paarma sekoaa bodaamiseen ja omaan maailmaansa, jossa hän on jumala ja vajoaa yhä syvemmälle hulluuteen ja äärimmäisiin tekoihin. Virtasen mukaan Kokkolan versiossa Jumalan rakastaja ei shokeeraa shokeeramisen vuoksi.

- Keskiössä ovat vahvat tilanteet, vahvat kohtaukset, hienot hahmot. Parviaisella on erittäin vahvaa perusdraamaa kaiken taustalla.

Tekstin kursivoidut lainaukset ovat Mikko Virtasen blogista.