1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. politiikka

Ahtisaari taisteli lautasestaan - Niinistö esti presidentin valtaoikeuksien täydellisen kaventamisen

Torstaina julkaistu Presidentti johtaa -kirja käy läpi Suomen historian presidentit johtamistapoineen ja ominaisuuksineen. Viime aikojen presidentit ovat joutuneet johtamaan yhä hupenevin valtaoikeuksin. Varsin vastahakoisesti, sillä kukapa pyrkisi presidentiksi ilman valtaa, sanoo yksi teoksen kirjoittajista, dosentti Mikko Majander.

politiikka
Presidentti johtaa -kirja.
Presidentti johtaa -kirja julkaistiin Helsingissä torstaina.Yle

Urho Kekkosen 25-vuotisen kauden jälkeen presidentin valtaa on vähennetty pala palalta. Ensin virkakausia rajoitettiin kahteen ja vaalista tehtiin suora kaksivaiheinen kansanvaali. Presidentiltä vietiin hallituksen muodostajan valta.

Vuosituhannen vaihteessa voimaantulleen uuden perustuslain mukaan ulkopolilitiikan johto jaetaan hallituksen kanssa, eikä presidentti enää saa nimittää korkeita virkamiehiä.

Presidentti Risto Rytin säätiön julkaisemassa teoksessa käy ilmi, ettei valtaoikeuksien rajaaminen ole ollut kansan eikä presidenttien mieleen.

Koivistokin katui

Vallan riisuminen alkoi Mauno Koiviston kaudella. Koivisto ei halunnut presidenttinä puuttua hallituksen asioihin. Tähän oli syynä karvaat kokemukset Kekkosen vallankäytöstä.

Mikko Majander
Mikko Majander Presidentti johtaa -teoksen julkistamistilaisuudessa Helsingissä torstaina.Kimmo Mäntylä / Lehtikuva

Työläisaristokraatiksi kirjassa tituleerattu Koivisto oli sen sijaan epävirallinen vaikuttaja. Hän saattoi fundeerata hallituksen tekemisiä vaikeaselkoisin sanankääntein tiedotusvälineille.

Koivisto seurasi tiiviisti erityisesti hallituksen talouspolitiikkaa. Hän tuki muun muassa hallituksen 1980-luvun valuuttakurssipolitiikkaa, joka osaltaan suisti Suomea kohti lamaa.

Koiviston tavoitteena oli siirtyä kohti eduskuntakeskeistä hallitsemismallia. Tämä toteutui niin hyvin, että Koivisto on jälkeenpäin katunut ottamiensa askeleiden vaikutuksia, dosentti Mikko Majander kirjoittaa.

Lautaskiista ja maailmanrauha

Martti Ahtisaari joutui ensimmäisenä koettelemaan ulkopolitiikan johtamisen rajoja. Perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan Suomea edusti Eurooppa-neuvoston kokouksessa pääministeri. Ahtisaaren mielestä presidentti itse päättäisi, mitkä asiat hänelle kuuluvat.

Rajoja vetäessään presidentti tölväisi kilpailevaa instituutiota, pääministeriä EU-kokouksissa. Tämä ns. kahden lautasen kiista ratkesi vasta vuoden 2000 perustuslakimuutoksessa.

Kansainvälinen Ahtisaari oli Euroopan integraation ja Naton kannattaja. Ahtisaari laajensi rooliaan kriisienhallintaan ja rauhanpyrkimyksiin.

Käytännön ihmisenä Ahtisaari halusi edistää myös yritysten kansainvälistymistä. Keinot herättivät närää, kun presidentti myönsi 1998 Suomen Leijonan komentajamerkin ihmisoikeusrikkomuksistaan tunnetun Indonesian metsäministerille ja UPM-Kymmenen indonesialaisen yhteistyökumppaninille.

Halonen puolusti valtaoikeuksien rippeitä – niittasi SDP:n Nato-kannan

Tarja Halosen kautta analysoineen Ulkopoliittisen instituutin johtajan, Teija Tiillikaisen mukaan Halosella oli vaikeuksia sovittaa oma arvomaailmansa moniin presidentin rooliin ja valtaoikeuksiin kuuluvissa asioissa. Tätä oli rooli puolustusvoimain ylipäällikkönä ja turvallisuuspolitiikan johtajna.

Halosen turvallisuuskäsite oli laaja, ja hän vieroksui sotilaallista turvallisuuskäsitettä. Halosen vahva Nato-vastaisuus sinetöi myös SDP:n kannan puolustusliittoon.

Kun EU-asiat oli rajattu pois presidentiltä, Halonen loi tiiviit kahdenväliset suhteet Venäjän korkeimpaan johtoon. Muuten Halosta kiinnosti ulkopolitiikassa Tiilikaisen mukaan YK:iin kytkeytyvät globaalit asiat lähialueiden sijaan.

Kun Halosesta tuli presidentti, uusi perustuslaki oli vienyt valtaoikeudet yhä vähäisemmiksi. Miltei samantien valtaoikeuksia haluttiin rajata lisää. Halonen puolusti vallan rippeitä koko 12-vuotisen kautensa ajan ja kehotti odottamaan kokemuksia muistakin presidenteistä.

Halosen kannalla olivat vasemmistoliitto ja SDP. Oikeuksien lisäkavennusta kannattivat kokoomus, keskusta ja RKP.

Niinistö esti puolueensa vallankaventamisaikeen

Viime presidentinvaalien alla ennakkosuosikki Sauli Niinistö oli jyrkästi puolueensa ajamaa valtaoikeuksien kaventamista vastaan. Hän oli vastustanut presidentin ulkopoliittisen vallan kaventamista jo 1990-luvulla.

Niinistön valtava kansansuosio pakotti kokoomuksen kääntämään kelkkansa. Niinistö ei suostunut edes keskustelemaan ehdokuudestaan niin kauan kuin oli epäselvää, millaiset valtaoikeudet seuravalla presidenttillä oli.

Halosen leimautui hankalaksi pitäessään kiinni presidentin vähäiseksi käyneestä vallasta. Niinistö jää historiaan instituution aseman säilyttäjänä.

Lue seuraavaksi