Lapsuuden ihanin omenapuu voi saada identtisen sisaruksen

Kotimaista omenaa on yli 300 lajiketta. Uusia kehitellään ja vanhoja löydetään. Hilpeää kinaa voi käydä siitä, ovatko suomalaiset omput ristiretkien vai viikinkien ansiota. Ihan tutkitusti tiedetään, että Karjalan kannaksella käyskenneltiin omenapuiden siimeksessä jo 1300-luvulla.

Kotimaa
Keväällä vartettujen omenapuitten huoneessa alkaa olla jo aika kookkaita kasveja, kertoo Teppo Kaarniemi.
Keväällä vartettujen omenapuitten huoneessa alkaa olla jo aika kookkaita kasveja, kertoo Teppo Kaarniemi.Satu Haapanen / Yle

Tiedätkö, mikä on välirunko-omenapuu? Tietysti sellainen puu, jossa on yhden puun juuret ja sitten pätkä kääpiöomenapuun runkoa. Esimerkiksi antonovkan juuri, sitten pätkä kääpiörunkoa ja sitten askarrellaan kokonaisuuteen lajikeosa.

Tiedätkö, miten saat vanhan kodin pihalta uuteen kotipihaan kasvamaan tismalleen samanlaisen puun? Tietenkin niin, että tilauskasvatuspalvelu lisää vanhan puun jaloversoista varttamalla uuden puun. Simsalabim: identtinen jälkeläinen on syntynyt!

Sakset käteen ja omenatarhaan

Niin ihana kuin kulunut kesä olikin, kotimaiselle omenalle se ei ollut hyvä. Teppo Kaarniemi Hirvensalmen taimistolta sanoo omenakesän olleen huono, koska omenat kukkivat keväällä huonosti.

- Sato määräytyy aina edellisenä kesänä. Vuoden takainen kesähän oli lyhyt ja kylmä eikä omenapuihin muodostunut kukka-aiheita tarpeeksi.

Kotipuutarhurit ovat maailman sivu murehtineet omenapuiden leikkaustavasta ja -ajasta. Teppo Kaarniemi vakuuttaa, että kevät ei ole ainoa oikea aika. - Leikkausaika alkaa, kun kasvu loppuu. Kevään lisäksi voi siis leikata myös syksyllä ja alkutalvesta. Leikkaaminen on tärkeä osa omenapuun hoitoa omenien ja puun terveyden kannalta.

Kun leikataan nuorta puuta, suositaan mahdollisimman loivia oksakulmia ja selvästi runkoa ohuempia oksia. Näin saadaan omenapuulle pitkä ikä. Vanhemmassa puussa pyritään harventamaan latvusta, jotta valo pääsee puun tyvelle ja satoa tulee myös puun ala-osasta eikä pelkästään neljän metrin korkeudelta, mistä niitä ei pysty edes poimimaan.

Myöhäissyksyllä tai varhaiskeväällä puille annetaan urearuiskutus. Kasvinjätteet ruiskutetaan puun juurelta. Tämä vähentää muumiotaudin ja ruven määrää seuraavana keväänä.

Ei savimonttuun, vaan multakumpareelle

Suomessa on yli 300 nimettyä omenalajiketta. Hirvensalmen kotimaakunta Etelä-Savokin on hyvää viljelyaluetta, siellä on toistasataa menestyvää lajiketta. Omenatarhoja tulee koko ajan lisää.

- Suomalaisten suosituin omena on tällä hetkellä Pirja. Sen saa hyvin menestymään, samalla tavalla kuin Valkean kuulaan tai kaneliomenat.

Teppo Kaarniemi sanoo, että lajikkeen suosio ei likikään aina lliity makuun: - Suosituksi voi tulla sellainen lajike, jonka nimi muistetaan.

Lämmin ja läpäisevä maa ovat hyviä paikkoja istuttaa omenapuu. Rakennukset voivat olla suojana puulle, mutta tiiviiseen savimaahan ei omenapuuta pidä istuttaa.

- Älä tee saveen kuoppaa, vaan tee mullasta kumpare ja istuta puu kumpareen päälle, Kaarniemi neuvoo. - Siten saat puun viihtymään.

Melonimausteinen Kenttämies

Taimistolla pääsee joskus tekemään todellista salapoliisityötä. - Joku saattaa tulla kuvailemaan lapsuuden lempiomenaa ja kysymään, mikä lajike se mahtoi olla. On aikamoinen haaste, kun asiakas kuvailee omenan punaiseksi ja hyvänmakuiseksi. Aika mahdoton tehtävä.

- Suomen eri alueilla on omia hyväksi todettuja puita. Paikallislajikkeiden suosio lisääntyy. On tullut myös pieniä sivutoimitarhoja, jotka eivät aina ajattele kaupallisuutta, vaan kokeilevat pieniä lajike-eriä.

Mikkelin seudulla Rantakylän kartanon lajikkeet ovat tunnettuja ja suosittuja, vastaavia löytyy esimerkiksi Kangasalta tai monin paikoin Lounais-Suomessa.

Rantakylän kartanon tunnetuin lajike on Kersti. Teppo Kaarniemi kehuu kuitenkin tuntemattomampaa Kenttämiestä: - Se on terve, mehukas ja painava melonimausteinen omena.

Lapsuuden makumuisto herää eloon

Niin päärynä kuin omenakin menestyvät eri puolilla Suomea. Viljelijät käyvät kinaa, mistä ne ovat Suomeen tulleet. Syyllisiä saattavat olla niin viikingit kuin ristiretkeläisetkin, mutta ihan varmaa on, että jo 1300-luvulla omenaa viljeltiin Karjalan kannaksella. Venäjän vaikutus suomalaisissa omenalajikkeissa on vahva.

- Tutut kanelit ja Valkeat kuulaat ovat alunperin venäläisiä ja baltialaisia lajikkeita, Teppo Kaarniemi kertoo.

Monelle on jäänyt muisto lapsuuden omenapuusta, jonka hedelmä oli aivan erityisen hyvänmakuinen. Tai muisto puusta, joka on istutettu oman syntymäpäivän kunniaksi. Onko mahdollista saada se lapsuuden makumuisto kasvamaan omalle pihalle?

- On, Teppo Kaarniemi vastaa.

- Tilauskasvatuspalvelu tarvitsee vesiverson eli viimeisen kesän voimakasta kasvua. Siitä voidaan kasvattaa kotipihan puun identtinen jälkeläinen. Tietysti kasvupaikka ja perusrunko voivat hieman muuttaa makua, mutta periaatteessa se on ihan sama omena.