Jousipyssy ja ruutiase olivat myös metsästyksen käännekohtia

Niistä ajoista kun Suomessakin metsästettiin mitä vain ja milloin vain, on tultu pitkälle. Nykyään metsästys on hyvinkin säädeltyä. Välillä suurriistaeläimiä on ehditty metsästää sukupuuton partaalle.

luonto
Mies kädessään metsästyksessä käytettyjä jousia
Jouko Uschanoff / Yle

Viimeisen jääkauden jälkeen nykyisen Suomen alueelle saapuivat todennäköisesti ensimmäisenä hylkeenpyytäjät seuratessaan sulavaa mannerjäätä, kertoo Riihimäellä sijaitsevan Suomen Metsästysmuseon museopalvelupäällikkö Ilja Koivisto.

Myös turkiskauppa alkoi jossain vaiheessa, mikä toi ylimääräisiä tuloja ja ulkomaiden kauppatavaroita Suomeen.

Silloin keskityttiin siihen riistaa, mikä tuotti parhaimman tuloksen. Vuodenaika vaikutti siihen, mitä metsästettiin ja milloin metsästettiin. Varmasti kaikkea mitä kiinni saatiin, syötiin, Koivisto arvioi.

Nykyään metsästäminen on entistä turvallisempaa ja hyvin säänneltyä, eikä metsälle mennä pelkästään sen takia, että pöydässä riittää purtavaa.

Ensimmäiset maanviljelyn jäljet löytyvät Suomesta jo kivikauden lopulta, mutta silti metsän riista turvasi vielä pitkään elannon.

– Myös turkiskauppa alkoi jossain vaiheessa, mikä toi ylimääräisiä tuloja ja ulkomaiden kauppatavaroita Suomeen, jatkaa Koivisto metsästyksen historiasta.

Jousipyssyn kautta eteenpäin

Tekniset innovaatiot kuten jousipyssyn ja ruutiaseen keksiminen veivät metsästystä eteenpäin. Ilja Koivisto listaa kuitenkin muitakin metsästyksen käännekohtia.

– Suomessa varmasti 1700–1800-luvulla tapahtunut suurriistaeläinten lähes sukupuuttoon kuoleminen muutti suomalaista metsästystä taas toiseen suuntaan. Silloin oltiin enemmän maanviljelyn ja muiden elinkeinojen varassa, ja metsästyksen merkitys pienentyi taloudellisessa mielessä.

Historian saatossa sekä ihmiset että eläimet ovat metsästyksen yhteydessä kohdelleet toisiaan kaltoin. Ihmiset muun muassa kärsimystä tuottavilla pyyntitavoillaan ja pedot omalla tavallaan.

Turun ympäristöstä on olemassa 1800-luvun lopulla dokumentoituja näytteitä, joiden mukaan sudet veivät lapsia. Tämä aiheutti puolestaan susivainon, jonka seurauksena peto kuoli sukupuuttoon läntisessä Suomessa.

Ruotsin kuninkaasta kaupunkilaisiin herrasmiehiin

Suomen Metsästysmuseon museopalvelupäällikkö Ilja Koivisto muistelee, että ensimmäisiä metsästykseen liittyviä säännöksiä antoi Ruotsin kuningas 1500-luvun tienoilla.

He olivat huolissaan, kun tavallinen talonpoika maaseudulla metsästi mitä ikinä halusi ja milloin ikinä halusi.

Ilja Koivisto

– Esimerkiksi tiettyjen suurriistaeläinten metsästys kiellettiin tavalliselta kansalta Ruotsin valtakunnassa, mutta tämä ei koskenut Suomen alueella olevia valtakunnan osia. Hirvet ja muut, jotka olivat lähempänä Tukholmaa, olivat kuninkaan riistaa jossain vaiheessa. Nämä olivat ehkä ensimmäisiä metsästyslainsäädännöllisiä juttuja.

Myöhemmin 1800-luvun lopun autonomisessa Suomessa syntyi muun muassa Suomen Metsästysyhdistys, joka ensimmäisenä alkoi ajaa säänneltyä metsästystä. Yhdistyksen edustajat olivat yleensä kaupunkilaisia, paremmin toimeentulevia herrasmiehiä, jotka kävivät lähimaaseudulla metsästämässä.

– He olivat huolissaan, kun tavallinen talonpoika maaseudulla metsästi mitä ikinä halusi ja milloin ikinä halusi. Vaikka joitakin säädöksiä oli, niitä ei välttämättä kotitarvemetsästyksen piirissä hirveästi vielä noudatettu, Koivisto tietää.

Metsästyksen kuva kirkastunut

Ilja Koivisto uskoo, että viime vuosien aikana metsästyksen kuva on kirkastunut. Yhtenä syynä siihen on ollut lähiruoan arvostus.

– Se nostaa jollain lailla myös riistalihan arvostusta. Monet pitävät luonnossa vapaasti kasvanutta, metsästettyä lihaa eettisempänä kuin vaikka tehotuotettua lihaa.

Suomessa on tällä hetkellä hieman yli 300 000 metsästäjää. Väkilukuun suhteutettuna määrä on Euroopan korkeimpia.

Metsästyksestä keskustellaan torstaina 26. syyskuuta Yle Radio Suomen iltapäivän Ajantasa-lähetyksessä.