Kiertuenäyttämö tutustuu ensin yleisöönsä

Kiertuenäyttämön Jussi Lehtonen ja muut näyttelijät ovat tuoneet Kansallisteatterin ihmisten olohuoneisiin hoitolaitoksissa jo kolmen vuoden ajan. Tänä vuonna Kiertuenäyttämö keräsi tarinoita päihdeäideiltä.

kulttuuri
Näyttelijät Nina Hyvärinen ja Jussi Lehtonen lavalla
Kansallisteatterin tanssija Nina Hyvärinen ja näyttelijä Jussi Lehtonen esiintyivät vuonna 2012 Vastaanotto-projektissa, joka jalkautui vastaanottokeskuksiin ympäri Suomen.YLE / Risto Koskinen

Kun Kansallisteatterin näyttelijä Jussi Lehtonen seitsemän vuotta sitten aloitti virkavapaansa ja lähti kiertämään Suomea vankiloihin ja hoitolaitoksiin Shakespearen sonetteihin perustavan monologinsa kanssa, piti sen jäädä vain lyhyeksi projektiksi. Tuo reissu poiki kovan kysynnän vuoksi kirjan Samassa valossa sekä viidennen näyttämön Kansallisteatteriin.

- Kun Mika Myllyahosta tuli Kansallisteatterin johtaja vuonna 2010, ehdotin, että tehtäisiin tästä pysyvä osa Kansallisteatteria. Näin myös ihmisillä, jotka asuvat pysyvästi hoitolaitoksissa, olisi Kansallisteatteri saatavilla. Myllyaho innostui ajatuksesta, Lehtonen kertoo Kiertuenäyttämön perustamista.

Kiertuenäyttämö tilataan erilaisiin hoitolaitoksiin, ja sillä on useita eri näytelmiä. Se haluaa tuoda esiin yhteiskunnan marginaaliin jääneitä. Tänä vuonna se jalkautui päihdeyksiköihin, joiden tarinoista syntyy joulukuuksi näytelmä Helmi - äiti muiden joukossa.

Samassa valossa yleisön kanssa

Kiertuenäyttämö toimii kaikkialla muualla kuin teatterilavojen parrasvaloissa. Se kiertää lavasteet kainalossa vaikkapa bussilla sairaaloihin, vankiloihin tai vastaanottokeskuksiin.

- Yleisöt ovat pieniä. Jossakin dementiayksikössä voi olla kymmenen asukasta ja me sammutetaan heidän telkkarinsa ja pystytetään teatteri heidän olohuoneeseensa.

Kiertuenäyttämö luo myös henkilökohtaisemman suhteen yleisöönsä juttelemalla ihmisten kanssa ennen ja jälkeen näytöksen.

- Ollaan samassa valossa, toisin kuin teatterissa, jossa katsomo pimennetään esityksen ajaksi. Tällöin näyttelijät eivät tiedä, mitä katsomossa tapahtuu tai keitä siellä istuu, Kiertuenäyttämön taiteellisena suunnitelijana toimiva Lehtonen vertaa.

"Jos mulla olisi ase, ampuisin ton"

Yleisön reaktiot vaihtelevat hoitolaitoksittain. Vankilassa esiintyessä voi aistia vallitsevan vankihierarkian.

- Dementoituneille esiintyminen on hyvin kiitollista, koska he heittäytyvät näytelmään niin suoraan. Esimerkiksi kerran kun esitin hyvin voimakkaita tunteita, yksi supatti toiselle, että jos hänellä olisi ase, hän ampuisi näyttelijän. Samaan tilanteeseen toinen kommentoi; ”Toi on ihana!”.

Jussi Lehtonen painottaa, että tällaista ei voi kokea tavallisessa teatterissa. Tänä syksynä Lehtonen kuitenkin pitää taukoa kiertue-elämästä ja palaa Kansallisteatterin lavoille Vuosisadan rakkaustarinat –näytelmässä.