Täydellisen otoksen metsästäjä vetää kuivapuvun ylleen ja lähestyy vesilintuja uimalla

Aran luontokappaleen ikuistaminen valokuvaan luonnollisessa elinympäristössä vaatii kuvaajalta pitkää pinnaa ja luonnon tuntemusta. Piilokoju, kuivapuku ja kellulautta kameralle auttavat kuvien metsästyksessä.

luonto
”Soidinhuuto” - härkälinnut tyynellä vedenpinnalla
Antti Siponen

Riihimäkeläinen Antti Siponen ei ole koskaan opiskellut valokuvausta, vaan tekee it-alan töitä. Harrastuksensa hän ottaa silti tosissaan. Tavoite kuvaajana on yksinkertainen:

– Ottaa hyviä kuvia. Tietysti ehkä suurin tavoite tai kiinnostus on luonnossa yleensä oleminen, mutta kuvaajana vain hyvät kuvat, ei muuta tavoitetta oikeastaan.

– Olen kuvannut pienestä saakka jo kaikenlaista, ja minulla on pitkä historia luontoharrastuksia: kalastusta, partiota ja veneilyä. On ollut luontevaa liikkua luonnossa ja alkaa myös kuvata enemmän. Etenkin linnut ovat olleet kiinnostava kohde, Siponen paljastaa.

Aamuauringon aktiiviset linnut

Siponen kuvaa mielellään aamuisin, aamuauringon valossa.

Silloin on hienoja valoja; aurinko värjää punaiseksi maastoa, sumua ja taustoja ja silloin syntyy hyviä kuvia.

Antti Siponen

– Silloin on hienoja valoja; aurinko värjää punaiseksi maastoa, sumua ja taustoja ja silloin syntyy hyviä kuvia. Linnut ovat usein aamuisin aktiivisia ja kuvattavissa paremmin.

Siposen mukaan parhaat kuvat syntyvät piilokojusta.

– Välillä tosin tapaa lintuja, jotka eivät pelkää ihmistä, mutta pääasiassa parhaiten pääsee lintuja seuraamaan ja kuvaamaan piilokojusta.

Kun Siponen kuvaa vesilintuja, silloin pitää mennä lintujen sekaan veteen. Kuvaaja pukeutuu kuivapukuun, asettaa kameran kellulautalle ponttonien varaan ja peittää sen vielä pienellä maastokankaalla. Silloin vesilintujen touhuja pääsee lähestymään ja seuraamaan parhaiten.

Silkkiuikku järvellä aamuauringossa
Eräänä aamuna aamuaurinko nousi sumuun Hämeenlinnan Katumajärvellä. Antti Siponen oli paikalla ja ikuisti hetken ja silkkiuikun.Antti Siponen

Veteen voi pulahtaa heti jäiden lähdettyä.

– Mutta se vaatii paljon vaatteita kuivapuvun alle, ja kuvaushetket ovat lyhyitä, koska vedessä tulee kylmä, Siponen tietää kokemuksesta.

Kuvaajassa on myös kilpailuhenkeä

Antti Siponen huomioitiin Vuoden Luontokuva 2012 -kilpailussa kahdella kunniamaininnalla. Linnut-sarjassa palkitusta härkälintuja esittävästä Soidinhuuto-kuvasta kuvaaja kertoo näin:

– Se oli tyypillinen vesilintukuvausretki (Hämeenlinnan) Katumajärvelle, jäät olivat lähteneet hetki sitten. Härkälinnut olivat soitimella ja varailivat pesäpaikkoja.

Yhtäkkiä kaksi härkälintua lipui edestä ja huusi soidinhuutonsa.

Antti Siponen

– Silloin oli kylmä aamu, lintujen hengitys näkyi vastavalossa, ja hakeuduin siihen vastavaloasemaan. Yhtäkkiä kaksi härkälintua lipui edestä ja huusi soidinhuutonsa. Kuvaan tallentuivat hengityshöyryt erivärisinä; auringonvalo sattui niihin hiukan eri kulmassa, jolloin toisen hengityshöyry oli vihertävä ja toisen punertava.

Siponen hykertelee tapahtumaa vielä jälkeenpäin. Kuvaan osuivat kaikki palaset kohdalleen.

Antti Siponen myöntää, että hänestä löytyy luonnollista kilpailuviettiä. On hienoa nähdä pärjäävätkö omat kuvat, ja miten muut niihin reagoivat

– Onhan se mukava, jos omat kuvat noteerataan kilpailussa.

Vastikään hänet palkittiin myös Liminganlahden lintukuvakilpailussa.

Linnut tunnettava erinomaisesti

Luontokuvien käsittelyssä Antti Siposella on tiukka linja.

– Pelaan yleensä kaikkien kuvien kanssa luontokuvakilpailujen sääntöjen puitteissa, eli niitä ei muuteta, ne esittävät oikeaa tapahtumaa. Jos niitä lähdetään muuttamaan, se ei mielestäni ole enää dokumentaarinen luontokuva.

Tekninen kuvaussuorite on hyvin pieni, mutta suurin haaste on oppia lintujen käyttäytyminen ja löytää kuvauspaikat, siinä on se isoin työ.

Antti Siponen

– Koko kuva-alalle saa sävyt säätää: tummuuden, vaaleuden värejä. Kuvan saa rajata, suoristaa horisonttia ja poistaa kennoroskia, ja siinä se alkaa olla. Kuvasta ei saa poistaa mitään, eikä lisätä. Siinä menee iso raja, silloin sitä muutetaan, eikä se vastaa todellisuutta.

Kuvaajana Siponen on painanut mieleensä paikkoja, joissa voisi esimerkiksi kurjen kuvata tietyssä valossa. Ideoita syntyy ja toki totetuu aina välillä, mutta täydellistä otosta on vaikea määritellä.

Kuvaajan on tunnettava linnut ja niiden käyttäytyminen todella hyvin. On myös osattava löytää hyvät kuvauspaikat.

– Tekninen kuvaussuorite on hyvin pieni, mutta suurin haaste on oppia lintujen käyttäytyminen ja löytää kuvauspaikat, siinä on se isoin työ.

– Hannu Hautala on sanonut, että 90 prosenttia luontokuvauksesta on lintujen, eläinten ja luonnon tuntemusta ja kymmenen prosenttia itse kuvausta. Sen olen kyllä itsekin todennut, että pitää hyvin paikkansa, Siponen myöntää.