Pekka Ervasti: Vitsivitsivitsi!

Kun äänestyslippu uurnaan vilahtaa, vaalilupaus roskikseen solahtaa, kirjoittaa Pekka Ervasti blogissaan.

Yle Blogit
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

Arvoisa ehdokas, kannatatteko pakkoruotsia? Pitäisikö lapsilisät kolminkertaistaa ja työttömyys puolittaa? Entä pitäisikö jokaisella olla lakisääteinen oikeus hellään äidinrakkauteen?

Näitä äänestyspäätöksen kannalta tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä hallintoalamainen ei aina pääsee esittämään realiaikaisesti livenä ja face to face omalle pontentiaaliselle ehdokkaalleen.

Onneksi on vaalikoneita. Niihin on ladattu röykkiöittäin toinen toistaan kinkkisimpiä poliittisia pähkinöitä ehdokkaiden purtaviksi. Vastausten perusteella yhä useampi äänestäjä sitten vaalikopin suojaavassa syleilyssä piirtää ehdokkaansa numeron äänestyslippuun - tai piirtää nyt mitä sattuu piirtämään.

Vaikka juridisesti äänestyskonevastaukset eivät ehkä kaikilta osin täytä vaalilupauksen tunnusmerkkejä, kyllä ne yleisesti vaalirahvaan piirissä sellaisiksi koetaan.

Siksi oli kiinnostavaa havaita, että peräti 43 kansanedustajaa oli Ylen ruotsinkielisen uutistoimituksen kyselyssä muuttanut kantaansa pakkoruotsiin siitä, mitä he asiasta Ylen vaalikoneessa viime vaalien alla vastasivat.

*Jos joku *pohjoissavolainen esimerkiksi äänesti vasemmistoliiton Erkki Virtasta sillä perusteella, että hän suhtautui vaalikonevastauksessaan kriittisesti pakkoruotsiin, niin hänen on nyt syytä tietää, että ehdokas vaihtoikin mielipidettään tultuaan uudelleen valituksi eduskuntaan. Tai oikeastaan Virtanen vain palasi vanhaan mielipiteeseensä. Virtanen on nimittäin oman ilmoituksensa mukaan ollut aina pakkoruotsin kannattaja, mutta hän "erilaisista syistä johtuen" lievensi kantaansa viime vaalien alla.

Virtasen perustelu on kovin kimurantti. Siksi sitä on syytä selventää. Virtanen siis vaalitaktisista syistä modifioi vastaustaan. Joku voisi väittää, että Virtanen huijasi tai jopa valehteli äänestäjilleen, mutta Arkadianmäellä noita termejä ei suvaita ja siksi mekin pysymme niistä yhtä kaukana kuin kansanedustaja totuudesta.

Harri Holkeri (kok.) totesi aikoinaan, että elävässä elämässä on harvoin varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin muuttumattomiin periaatteisiiin.

Kokeneena parlamentaarikkona Virtanen tietää, että kun hän taas kohta vastailee vaalikonevastauksiin eurovaalien alla, äänestäjän muisti on lyhyempi kuin Brysselin koneen nousukiito.

Eikä Virtanen ole yksin. Jos kaikki Suomen poliitikot pantaisiin samaan kasaan ja käänneltiinpä nippua miten päin tahansa, niin melkein aina on takinkääntäjä pinon päällimmäisenä.

Kaikki muistamme, kuinka SDP:n silloinen puoluesihteeri Erkki Liikanen vuoden 1987 eduskuntavaalien viimeisessä tv-tentissä veti hermokerroksen demarien vaalilupausten päälle ilmoittamalla, että lapsilisät kolminkertaistetaan. Korotusten perään haikailtiin vielä silloinkin, kun Liikanen oli jo kadonnut Brysselin simpukkapatojen ääreen.

Suomussalmelainen vassari Terttu Huttu (myöh. Huttu-Juntunen) kävi 1995 reippaan vaalikampanjan vastustamalla mm. lapsilisien leikkauksia, jotka hän kohta sosiaaliministerinä reippaasti hyväksyi.

Monet viljelijä-äänestäjät saatiin aikoinaan tukemaan Suomen EU-jäsenyyttä lupaamalla erityinen, satojen miljoonien maatalouden tukipaketti. Sitä ei koskaan toteutettu, koska kuten kokoomuksen Ben Zyskowicz eduskunnassa myöhemmin selitti: "Asiassa suoritettiin poliittista uudelleenharkintaa".

SMP:n Pekka Vennamon ei pitänyt ottaa vastaan poliittista virkanimitystä. Toisin kävi, kun Postin pääjohtajan virka-Audin takaovi avautui 1989. Vennamon puoluetoveri Urpo Leppänen lupasi nitistää työttömyyden kuudessa kuukaudessa.

Keskustan Seppo Kääriäinen on kohtuullisen raskaslavettinen poliitikko, mutta se ei ole estänyt häntä liikehtimästä varsin vikkelästi ydinvoimakantansa kanssa.

Tällä vaalikaudella jännitämme, miten käy eläkeiän noston, jota demarien Jutta Urpilainen viime vaalien alla vastusti - aivan kuten kuntien pakkoliitoksiakin, jotka jo sisältyvät elokuussa annettuun hallituksen rakenneuudistuspakettiin.

Mutta äänestäjien on syytä olla armollisia. Eräiden arvoiden mukaan sodanjälkeisen ajan surkeinta hallitusta johtanut Harri Holkeri (kok.) totesi aikoinaan, että elävässä elämässä on harvoin varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin muuttumattomiin periaatteisiiin.

Sama pätee myös vaalilupauksiin.

Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö