Jari Tervo: Viimeinen neuvosto-ohjelma loppui

27, 31, 2, 8, 34, 21 ja 10. Nämä olivat viimeiset eilen illalla Yleisradion suorassa televisiolähetyksessä arvotut lottonumerot. En voittanut taaskaan.

Yle Blogit
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Yli nelikymmenvuotinen yleisradiolainen perinne katkesi laintulkintaan. Viestintäviraston mielestä televisioidut lottoarvonnat olivat selvää sponsorointia eli ristiriidassa lain kanssa.

Mitä tämä tarkoittaa? Emmekö enää koskaan näe Aulis Apeakärsän perinteen jatkajaa valvomassa riehakkaaseen tapaan arvonnan lainmukaisuutta?

Korkeita poliisiviranomaisia tarkkaili lottopallojen pompinnan laillisuutta erillistä palkkiota vastaan vuosikymmeniä, eivätkä he koskaan huomanneet, että arvonta rikkoisi lakia.

Oliko palkkio liian pieni? Olisivatko viralliset valvojat huomanneet arvonnan arveluttavuuden paremmin tuplatulla palkkiolla? Minusta tuntuu, että eivät olisi huomanneet.

Kansalaisten turvattomuuden tunne varmasti voimistuu, kun he tietävät, että laiton meno voi kukoistaa esimerkiksi suorassa televisio-ohjelmassa poliisiviranomaisten apeitten, mutta suopeitten katseitten valvonnassa.

Muistan suuren kohkauksen, kun lotto tuli Suomeen ja suorat televisioarvonnat alkoivat. Rovaniemeläisen koulupojan näkökulmasta vaikutti siltä, että uusi aika oli alkanut. Niin kyllä olikin. Rikastuminen oli tehty 70-luvun Suomessa vaikeaksi ja arveluttavaksi, mutta loton alkamisen myötä se muuttui kuitenkin juuri ja juuri luvalliseksi.

Äkkirikastuminen otti lotossa kekkos-brezhneviläiselle Suomelle tyypillisen muodon: se oli valtiovallan suojeluksessa. Suomalaiseen vaurastumiseen kuului tietenkin tolkku, joka tässä tapauksessa kuuluu suomentaa penseäksi varovaisuudeksi.

Monen mielestä jättipotit olivat turhan törstejä. Velattomasta kodista, mökistä ja autosta haaveileminen riitti suomalaiselle. Sen korkeammat unelmat ansaitsivat öky-etuliitteen. Vain suomalainen tietää, miten tuomittavaa on kaikenlainen öky. Björn Wahlroos ja Vesa Keskinen ovat ökyjä.

Vain suomalainen tietää, miten tuomittavaa on kaikenlainen öky.

Viime viikolla voitti Teuvalla kansalainen yli 21 miljoonaa euroa Eurojackpotissa. Pohjalaispaikkakunnalla haastateltu, toistaiseksi jättipottia vaille jäänyt tuomitsi potin. Se oli liian muhkea. En usko, että Suomen lisäksi kovin monessa paikassa moititaan onnenpelivoittoja liian suuriksi. Senhän voi antaa aina pois, sen jättipotin ökyksi suistavan määrän.

Rikastuminen on perinteisen tulkinnan mukaan seksikästä, ja sitä korostamaan perustettiin lottotytön homma. Vanhemmat, miespuoliset sukulaiseni lukeutuivat ensimmäisen lottotytön Hilkka Kotamäen ihailijoihin.

Lottotyttö pukeutui platinaiseen peruukkiin, lyhyeen mekkoon ja mustiin sukkahousuihin. Hän oli vielä ihanampi kuin televisiokuuluttajat, joista näki vain ylävartalon. Tavallinen napapiiriläismuoti suosi välihousuja, kinttaita ja toppatakkeja, myös naisilla.

Vuonna 1972 Rovaniemellä järjestettiin lottotempaus, jossa lottotyttö Kotamäki ilmestyi tietyllä kellonlyömällä Koskikadun ja Valtakadun risteykseen ja hänet ensimmäisenä tunnistanut voitti yllätyspalkinnon. Ketä televisiotähteä pohjoinen kansa viitsisi nykyisin lähteä arkipäivän ruokatunnilla tunnistamaan? Liekö ketään.

Suomen viimeinen neuvosto-ohjelmaa muistuttava instituutio muuttuu nykyaikaiseksi televisio-ohjelmaksi, kun rikkaita ryhdytään synnyttämään MTV3-kanavalla. Ironista kyllä, näin ei tapahtu televisiokanavan äkillisen journalistisen valonleimauksen vuoksi, vaan nimenomaan viranomaisen, tässä tapauksessa viestintäviraston, määräyksestä.

Lottoarvonnan raju uudistus tuntuu nyt itsestäänselvältä ajatukselta. Silti se ei tullut kenellekään mieleen yli neljäänkymmeneen vuoteen. Televisiosta poistuu viimeinen ohjelma, joka toi mieleen 70-luvun pysähtyneisyyden ajan televisiouutiset totisuudessaan ja virallisuudessaan.

Lyhyttä kaipauksen kaltaista tunnetta seuraa syvä ilo siitä, että 70-lukulainen televisiomaailma on siellä minne se kuuluu, kaukana takana.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija