Pirjo Siiskonen: Mitä on luomu?

Luomulla tarkoitetaan luonnonmukaista, ympäristöystävällistä ja eettisesti korkeatasoista ruoan tuotantotapaa, kirjoittaa Luomuinstituutin johtaja Pirjo Siiskonen kolumnissaan. Luomu on myös ainoa valvottu ruoan tuotantotapa.

Näkökulmat
Tomaattipensas puutarhassa.
Yle

Menossa oleva viikko on luomuviikko. Viikon aikana pyritään kiinnittämään kuluttajien huomiota ruoan ostopäätöksiin ja lisäämään kiinnostusta luomuun. Mutta mitä luomu tarkoittaa ja mikä on luomuruokaa?

Luomu on suomen kieleen vakiintunut lyhenne luonnonmukaisesta maa- ja elintarviketaloudesta ja se tarkoittaa luonnonmukaista, ympäristöystävällistä ja eettisesti korkeatasoista ruoan tuotantotapaa. Luomukasvintuotannossa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita, siinä hyödynnetään luonnon tarjoamia palveluja, kuten kastematoja hajottajina, maanparannuskasveja, ravinteiden luonnollista kiertokulkua ja vuoroviljelyä. Tuotantokasvien viljely ylläpitää monipuolista kasvi- ja eläinlajistoa, biodiversiteettiä. Luomukotieläintuotannossa eläimet saavat käyttäytyä lajinmukaisesti ja ne syövät luomurehua. Lahtipölkylle päätyvä luomueläin on elänyt hyvän elämän. Jalostetuissa luomuelintarvikkeissa ei ole geenimuunneltuja ainesosia, niissä ei saa käyttää keinotekoisia väriaineita eikä synteettisiä lisäaineita. Luomutuotteita ei myöskään ole säteilytetty. Luomuruoka on turvallista ruokaa, koska luomu on ainoa valvottu ruoan tuotantotapa.

Tavanomaiseksi nimetty tuotantotapa taas käyttää kemiallisia torjunta-aineita ja keinolannoitteita ja jalostetuissa elintarvikkeissa saa käyttää keinotekoisia lisä- ja väriaineita, geenimuuntelua ja säteilytystä. Tähän perustuu mm. jalostettujen elintarvikkeiden pitkä säilyvyysaika ja mahdollisuus kuljettaa tuotteita pitkiäkin matkoja.

Usein käsitteet luomuruoka ja lähiruoka yhdistetään tai sekoitetaan. Hallituksen lähiruokaohjelman määritelmän mukaan ”Lähiruoalla tarkoitetaan erityisesti paikallisruokaa, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella”. Määritelmä ei ota kantaa tuotantotapaan. Niinpä lähiruoka voi olla luomua tai ei-luomua eli tavanomaisesti tuotettua. Lähiruoka, joka ei ole luomua, voi siis sisältää esimerkiksi torjunta-ainejäämiä.

Kuluttajina meillä on valittavana neljä päävaihtoehtoa: kaukana tuotettu ei-luomu, kuten brasilialainen naudanliha, lähellä tuotettu ei-luomu-kuten suurin osa Mikkelin kaupoissa myynnissä olevista juureksista, kaukana tuotettu luomu, kuten luomukahvi tai luomuviini ja lähellä tuotettu luomu, kuluttajan turvallisin valinta. Etelä-Savossa tuotetusta luomulähiruoasta käyvät esimerkkeinä Rahikaisen Velin sipulit, Pulkkisen Paavon porkkanat, Vauhkosen Pekan kaalit, Lappalaisen Hannun hunaja ja Muhosen Ilkan luomuruisleipä.

Kun ruoan ympäristölle aiheuttamia kustannuksia ei lasketa eikä hiilijalanjäljen pituutta ilmoiteta, päätyy kuluttaja vaihtoehtojen joukosta usein valitsemaan edullisen eurohinnan perusteella kaukana ja ei-luomuna tuotettua ruokaa. Ostoskoriin päätyy norjalaista lohta, saksalaista juustoa, puolalaista ruista, espanjalaisia tomaatteja ja ranskalaisia omenia.

Luomutuote on helppo erotta siitä, että pakkauksessa on koivunlehtitunnus. Jos tuote on kotimainen, on siinä lisäksi avain- tai joutsenlipputunnus.

Ravitsemuksella ja terveydellä on yhteys. Tutkimuksen tehtävä on osoittaa, millainen yhteys syömillämme torjunta-ainejäämillä, lisäaineilla ja niiden yhdistelmillä on mm. allergioihin ja suolistosairauksiin. Tutkimustuloksia odotellessa kannattaa tehdä mahdollisimman turvallisia ruoan ostopäätöksiä ja valita lähellä tuotettua luomuruokaa.

Pirjo Siiskonen
Harri Hakala

Pirjo Siiskonen

Kirjoittaja on Luomuinstituutin johtaja ja professori

Kirjoitus on osa Yle Etelä-Savon Tiedon väärti -kolumnisarjaa