Eläkeikä on tuulesta temmattu

Nykyinen 65 vuoden eläkeikä syntyi saksassa 1800-luvun lopulla. Tuolloin eliniänodote oli 50 vuotta. Nyt Suomessa syntyvien lasten eliniänodote on sata vuotta.

Kotimaa
Eläkeläisiä tanssimassa päivätansseissa.
Pelottaako vanheneminen? Kuuntele, millaisia vastauksia Riina Mäentausta sai kysymykseen Jyväskylän keskustasta.

Eläkeiän ja kuoleman väliin jäävien vuosien määrä kasvaa. Kun 65 vuoden eläkeikä luotiin, harva sinnitteli hengissä sinne asti. Nyt tilanne on kääntynyt täysin.

– Eläkkeelle siirtyy enemmän ihmisiä kuin työmarkkinoille tulee. Työelämän ulkopuolella on 50 ihmistä vähän yli sataa työllistä kohden. Jos näin jatketaan, työelämän ulkopuolella on kohta 75 ihmistä sataa työllistä kohden, sanoo Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantanen.

Ratkaisu on yksinkertainen: muutetaan eläkeikää.

Ei 65 vuoden iässä tapahdu mitään sen kummempaa kuin 64:n tai 68 vuoden iässä.

Taina Rantanen

– Me olemme lukkiutuneet tähän eläkeikään ja pidämme sitä jonkinlaisena totuutena. Ei 65 vuoden iässä tapahdu mitään sen kummempaa kuin 64:n tai 68 vuoden iässä. Nykyään 60-70-vuotiaat näyttävät toimeliailta keski-ikäisiltä, Rantanen sanoo.

Rantasen arvion mukaan eläkeikään tulee muutoksia lähiaikoina.

– Nämä muutokset koskettavat nykyisiä keski-ikäisiä, muuta mahdollisuutta ei ole, hän toteaa.

Eläkeläiset elävät tavallista elämää

Jo nykyisin suurin osa eläkeläisistä elää tavallista aikuisen ihmisen elämää. Ikäväestö ei siis ole varastoituna laitoksiin.

– He huolehtivat itsestään, elämästään, lapsenlapsistaan - osa jopa vanhemmistaan. Suurin osa, yli 90 prosenttia, 65 vuotta täyttäneistä ei poikkea mitenkään alle 65 vuotiaista, sanoo Rantanen.

Avun tarve keskittyy vaikeasti sairaisiin ja hyvin korkean iän saavuttaneisiin. Tarve apuun alkaa Rantasen mukaan lisääntyä vasta 80 ikävuoden jälkeen.

Olen enemmän huolissani kotihoitovillityksen kasvusta.

Taina Rantanen

– Käsitykseni mukaan vanhusten hoito Suomessa on kokonaisuutena aika hyvällä tolalla, ja olenkin enemmän huolissani kotihoitovillityksen kasvusta. Sehän johtaa siihen, että kotona asuu yhä huonokuntoisempia ihmisiä. On hankalaa, jos kotona pitää asua sellaisen ihmisen, joka ei pääse yksin yöllä vessaan. On pitkä aika odottaa aamua ja hoitajaa, Rantanen linjaa.

Rantasen mukaan kotihoidossa on osin kyse väärinymmärryksestä.

– Puhutaan, että jokaisella on oikeus asua kotona mahdollisimman pitkään. Toki, mutta pitää olla riittävän hyvässä kunnossa asuakseen kotona, sanoo Rantanen.

Yksinäisyys uhkaa teknovanhuksia

Vanhuksien avuksi ja turvaksi on kehitteillä kovasti tietotekniikkaa. Tämä saattaa johtaa kotona asuvien ikäihmisten kontaktien vähenemiseen ja yksinäisyyteen.

Toivon, että teknologia auttaa vanhoja eikä hoitavaa organisaatiota.

Taina Rantanen

– Sieltä nousee pelottavia visioita. Toivon, että vanhojen ihmisten näkökulma otetaan mukaan, että teknologia auttaa vanhoja eikä hoitavaa organisaatiota. Nyt teknologia on hyvin paljon sellaista, sanoo Rantanen.

Esimerkiksi pakastimen, mikroaaltouunin ja tietokoneen yhdistelmä tarjoaa valmiin lämpimän ruoan ennalta tehdyn ohjelmoinnin mukaan.

– Tämä toimii vain ruokahuollosta vastaavien ihmisten työtä vähentävästi. Siinä voi mennä yksi niistä harvoista ihmiskontakteista, joita huonosti liikkuvalla ihmisellä on. Ei vaikuta hyvältä, Rantanen totea.

– Äitini sairasti Alzheimerin tautia. Suurinta huolta aiheuttanut oire oli se, että hän ei muistanut, että hänen kotinsa oli hänen kotinsa. Hän lähti ulos etsimään kotiaan, jota ei löytynyt. Ratkaisuksi tarjottiin hälytysjärjestelmää oveen. Se ei mitenkään auttanut äitiäni, mutta ilmoitti organisaatiolle, että nyt äitiä voi ruveta etsimään, Rantanen jatkaa.