"Öljymaailman Eldorado" kartalla: Tätä Venäjä hamuaa arktisilta merialueiltaan

Arktiset merialueet ovat lupaavia ja niillä arvioidaan olevan paljon öljyä ja vieläkin enemmän kaasua. Varojen hyödyntäminen on vain hankalaa. Arvioidaan, että 20 vuoden päästä vain 5 prosenttia Venäjän öljyn- ja kaasuntuotannosta tulee Jäämeren pohjasta.

Ulkomaat

Öljymaailman Eldorado on nyt Jäämerellä, mutta hyisessä ympäristössä öljybisnes on toistaiseksi enemmän potentiaa kuin todellista bisnestä.

Pohjoisten alueiden rannoilla öljyä on porattu jo pidempään, mutta nyt havitellaan merenpohjan tuntemattomia aarteita. Arktisella alueella arvioidaan olevan 30 prosenttia hyödyntämättömästä kaasusta ja 13 prosenttia hyödyntämättömästä öljystä.

Kilpajuoksu Venäjän pohjoisille vesille alkoi kymmenisen vuotta sitten, 2000-luvun puolivälissä. Nyt siellä toimivat lukuisat öljy-yhtiöt. Venäläisten Gazpromin ja Rosneftin kanssa yhteistyötä tekevät esimerkiksi Norjan Statoil, Exxon Mobile ja Shell.

Toiminta keskittyy Jäämeren läntisiin osiin, Barentsin ja Karan merelle. Barentsin merellä löytöjä on tehty jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Karan merta pidetään hyvin lupaavana alueena, mutta etsintä on vielä aivan alussa.

Esimerkiksi Barentsin merellä sijaitsevalla Stokmanin kaasukentällä on pitkään yritetty aloittaa öljyn koeporauksia, sillä sen arvioidaan olevan yksi maailman suurimmista kaasuesiintymistä. Projekti on kuitenkin kirjaimellisesti jäissä.

Kartta.
Vuosiluku kertoo esiintymään löytövuoden. Arktisen öljyn tai kaasun hyödyntämistä ei ole aloitettu.Yle Uutisgrafiikka

Olosuhteet hidastavat etsintää

Öljynetsintä Jäämerellä on hidasta ja hankalaa puuhaa. Pakkasta on paljon ja päivänvaloa vähän. Sää voi äityä myrskyksi. Huoltotukikohdat saattavat olla satojen kilometrien päässä eikä välillä ole mitään muuta kuin luontoa.

Arktinen poraaminen on myös kallista kuin kuulento – tai itse asiassa kalliimpaa. Ria-Novostin haastattelema öljyanalyytikko Valeri Nesterov arvioi, että raketin laukaisu maksaa 80–100 miljoonaa dollaria, kun arktiselle alueelle poratulle öljylähteelle tulee hintaa 100–150 miljoonaa.

Greenpeacen aktivistien tempauksen myötä tutuksi tullut Prirazlomnajan öljykenttä on niellyt arvioiden mukaan 4–5 miljardia dollaria. Se löydettiin Neuvostoliiton loppuaikoina ja hyödyntämisessä ollaan nyt siinä pisteessä, että Gazprom on ilmoittanut koeporauksien alkavan vielä tämän vuoden aikana.

Se olisi ensimmäinen arktinen öljynporauspiste. Kaupallisen toiminnan arvioidaan alkavan aikaisintaan 2020-luvulla.

Venäjälle öljy ja kaasu ovat elintärkeitä

Öljyntuotannosta tulee noin puolet Venäjän valtion tuloista ja kaksi kolmasosaa viennin arvosta.

Öljybisnestä myös verotetaan melko raskaasti. Venäjällä keskustellaankin verotuksen helpottamisesta, jotta yhtiöt voisivat helpommin sijoittaa arktisten alueiden isoihin ja riskialttiisiin projekteihin.

Hype arktisen alueen ympärillä on suurta. Jotta investoijat innostuisivat alueesta, on siitä pidetty paljon melua.

Maailman energiajärjestö IEA kuitenkin arvioi, että 20 vuoden päästä vain noin 5 prosenttia Venäjän öljyn- ja kaasuntuotannosta tulee arktisilta alueilta, kun Ural säilyy suurimpana tuotantoalueena.

Lisäksi massiivisten kaasuvarantojen hyödyntäminen ei ole ehkä kannattavaa, sillä tuotantokustannukset ovat markkinahintoja kovemmat.

Prirazlomnaja-kaasunporauslauttaa hinataan merellä.
Prirazlomnaja-kaasunporauslauttaa hinattiin Severodvinskista Murmanskiin tammikuussa 2011.Gazprom

Jos onnettomuus tapahtuu, se tuhoaa paljon

Jos öljyn etsintä on vaikeaa, on myös ympäristön pelastaminen, jos öljyonnettomuus tapahtuu. Ei tiedetä varmasti, miten öljy käyttäytyy arktisissa olosuhteissa ja sen kerääminen jäisestä merestä on lähes mahdotonta.

Kemiallinen torjunta on kovissa olosuhteissa helpompaa kuin öljyn kerääminen, mutta vahingoittaa ympäristöä enemmän. Kemiallisesti pilkottu öljy päättyy eliöihin eikä poistu meren ekosysteemistä.

Lämpimässä ympäristössä öljy voi haihtua tai pilkkoutua, mutta kylmässä öljyn häviäminen on hyvin hidasta.

Lähteet: Juttua varten on haastateltu neuvonantaja Laura Solankoa Suomen Pankista, neuvottelevaa virkamiestä Henna Haapalaa Suomen ympäristöministeriöstä ja suojelujohtaja Jari Luukkosta Suomen WWF:ltä. Muut lähteet: Reuters, BBC, Barents Observer, Ria Novosti, Gazprom, Shell.