Koe uusi yle.fi

Tutkimus: Hyvä kirjallisuus kehittää kykyä ymmärtää muita ihmisiä

Korkeakirjallisten tekstien moniselitteisyys on aivoille empatiajumppaa, kertoo yhdysvaltalainen tutkimus, jossa verrokkiryhmä luki ennalta-arvattavaa viihdekirjallisuutta.

kulttuuri
YLE

Hyvä romaani kehittää lukijansa aivoja aivan toisella tavoin kuin silkaksi viihteeksi luettu kirjallisuus, kertoo tuore yhdysvaltalainen tutkimus. Sen mukaan korkeakirjallisuus antaa lukijalleen taitoja ymmärtää kanssaihmisten ajatuksia, tunteita ja käytöksen syitä.

Newyorkilaisen New School of Social Research -yliopiston väitöstutkimuksessa verrataan kahdenlaista kirjallisuutta. Väitöskirjan tekijä David Kidd kutsuu toista jännää-mutta-kaavamaista-kirjallisuudeksi, ja toista sellaiseksi, jossa vastuu jää lukijoille ja joka siksi herättää heissä laajan kirjon tunteita.

Vaikka jotkut koehenkilöistä sanoivat, etteivät pidä korkeakirjallisuudesta, se ei heikentänyt heidän tuloksiaan tunteiden tunnistamisessa.

Tällaisen kirjallisuuden maailmoja kansoittavat hahmot, joilla on tekemisilleen selittämättömiä motiiveja. Niissä ei ole kirjailijan tai vakiintuneen kulttuurin sanelemia ohjeita, kehen tulisi luottaa, vaan lukija joutuu itse olemaan herkkänä ja tekemään päätelmiä ihmisten tunteista, Kidd selventää.

Kidd ja hänen ohjaajansa sosiaalipsykologi Emanuele Castano tulivat kokeissaan siihen tulokseen, että moniselitteiset tekstit antavat eväitä myös todelliseen elämään. Niistä saa harjoitusta intuitiiviseen toimintaan kanssaihmisten kanssa ja empaattisuuteen, he sanovat.

Havainnot vahvistavat jo aiemmissa tutkimuksissa saatuja vihjeitä kaunokirjallisuuden ja mielen teorian yhteyksistä. Mielen teoria on kehityspsykologinen käsite, joka tarkoittaa sitä, että ihminen ymmärtää muilla olevan heidän oma tietoisuutensa, omat tunteensa ja omat ajatuksensa. Mielen teorian konkreettinen sijainti ihmisen päässä on paikallistettu aivokuvauksilla.

Korkeakirjallisuus auttoi lukemaan tunteita silmistä

Kidd ja Castano kehittivät tutkimustaan varten viisi koetta, joita varten 18–75-vuotiaita koehenkilöitä pyydettiin lukemaan 10–15 sivua sekä korkea- että viihdekirjallista tekstiä. Joukossa oli Anton Tšehovin novelli sekä palkittujen nykykirjailijoiden tuotantoa. Verrokiksi valittiin muun muassa romanttisista viihdekirjallisuutta ja sci-fi-viihdettä Danielle Steeliltä ja Robert Heinleiniltä.

Luettuaan tekstit koehenkilöt muun muassa arvioivat ihmisten tunnetiloja kuvista, joissa näkyivät pelkästään heidän silmänsä. Valittavana oli varsin monimutkaisia tunteita – esimerkiksi mietteliäisyys ja skeptisyys.

Molemmat ryhmät menestyivät näissä kokeissa paremmin kuin kaksi muuta vertailuryhmää – toisen jäsenet eivät olleet lukeneet mitään ennen koetta, toiselle oli annettu luettaviksi asiatekstejä – mutta korkeakirjallisuutta lukeneilla tulokset olivat selvästi korkeimmat. Vaikka jotkut koehenkilöistä sanoivat, etteivät pidä korkeakirjallisuudesta, se ei heikentänyt heidän tuloksiaan tunteiden tunnistamisessa.

Science-tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta kertoo myös muun muassa The New York Times.