Menneillä vuosisadoilla Pirkko oli äkäinen nimipäiväsankari

Vanha kansa tiesi lokakuun seitsemännen päivän äkäisten naisten nimipäiväksi. Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan kiukuttelevista naisista puhuttiin entisaikaan "äkäpirkkoina" ja "hurttapirkkoina".

Kustaa Vilkunan Vuotuinen Ajantieto kertoo, miten nimi saattoi pahentaa naista. Kuva: Yle

Pelkästään 1900-luvulla Suomeen on syntynyt 35 000 Pirkkoa, ja Pirjoja saman verran.

Siinä missä Pyhää Birgittaa kuvailtiin jo 1400-luvulla monin mainesanoin, ovat nämä arkisemmat kaimat saaneet kyseenalaista kunniaa. Vanhan kansan kielenkäytössä pahanilkinen, kiukutteleva lapsi tai nainen oli "äkäpirkko", "hurttapirkko" tai yksinkertaisesti "sellainen pirjo, ettei sen kanssa tule toimeen".

Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto mainitsee myös, että Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla lapsi "pirjasti" käyttäytyessään sopimattomasti. Ihminen, joka syyttä suotta viskoi vihojaan, oli puolestaan "pirjantti".

Äkäily on luonnonlääke

Lokakuun seitsemäntenä päivänä nimipäiväänsä muiden mukana juhliva psykologi Pirkko Lahti ei ole huomannut olevansa kaimojensa kanssa normaalia äkäisempää väkeä. Pirkkous ei altista kiukuttelulle, nauraa Lahti, joka tunnustautuu äkäpirkoksi vain stressaantuneena.

- Ja jos sovitut asiat eivät onnistu tai joku jättää lupaamansa asian tekemättä, minä kyllä suutun.

Äkäilystä on ammattipiireissä kahdenlaista käsitystä: toisten mielestä kiukku pitäisi haudata, toisten mukaan hetkellinen suutahtaminen saattaa olla hyväksikin.

Äkillinen suuttuminen on lääke.

Pirkko Lahti

- Pahinta on, jos ihminen hautoo vihaa. Silloin tulee vihamieliseksi, ja se kuluttaa. Äkillinen suuttuminen on lääke, ja aito tunne aina hyvä asia, Pirkko Lahti sanoo.