1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Syyria

Syyrian myrkkyjen vaaralliset viimeiset päivät

Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisoperaatio alkoi sunnuntaina. Urakka on vaikea. Tuhat tonnia tappavia myrkkyjä pitäisi hävittää ensi kesäkuun loppuun mennessä ja ympärillä käydään sisällissotaa.

Syyria
Miehiä auton sisällä
Hollantilaisen OPCW:n kemiallisten aseiden asiantuntijat lähtivät hotellilta YK:n autossa Damaskuksessa suunnittelemaan kemiallisten aseiden tuotantolaitosten purkua 5. lokakuuta 2013.Youssef Badawi / EPA

Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisoperaation alkuvaihe on lopulta helppo: raskain ajoneuvoin tuhotaan tuotantolaitoksia, tyhjiä astioita ja ammuksia. Rakennusten ja muiden tuotantoon tarvittavien rakenteiden murskaaminen puskutraktorein on ehkä työlästä ja pölyistä, muttei vaikeaa.

Seuraavat vaiheet ovat jo vaikeita. Syyriassa on kemiallisten aseiden tuotantolaitoksia ja varastoja viitisenkymmentä. Niissä on sariinia, sinappikaasua ja VX-hermomyrkkyä tuhat tonnia.

Kansainvälinen asiantuntijaryhmä tarkastaa seuraavat päivät kuumeisesti, missä kemiallisia myrkkyjä on, missä muodossa ne ovat ja missä varastossa myrkyt ovat kiinnitettyinä ohjuksiin tai pommeihin.

- Ensiksi tuhotaan tuotantolaitokset ja niiden tarpeisto. Sitten tuhotaan aineet ja lopuksi ammukset, ohjukset ja pommit, sanoo professori Markku Mesilaakso puolustusvoimain teknillisestä tutkimuslaitoksesta.

Hydrolyysi syö myrkyt

Hermomyrkyt voidaan hävittää kahdella tavalla. Hydrolyysimenetelmässä taisteluaineet tehdään myrkyttömiksi sekoittamalla ne veteen ja kemikaaleihin. Prosessissa syntyy seos, joka pitää sitten hävittää polttamalla. Tämä prosessin vaihe ei ole enää niin vaarallinen.

Toinen menetelmä on polttaa hermomyrkyt kovassa kuumuudessa. Syyriasta tai naapurustosta ei löydy polttolaitosta, jossa näin voisi tehdä saastuttamatta ympäristöä. Polttaminen vaatii erityisen tehokkaat laitteet ja erittäin kehittyneet suodattimet - ja niitä ei alueelta löydy.

- Jäljelle jää hydrolysointi, sanoo professori Markku Mesilaakso.

Syyriassa ei hydrolyysijärjestelmiä ole, joten vuori tuodaan Muhammedin luokse. Esimerkiksi Pentagon on kehittänyt liikuteltavia hydrolyysilaitteita. Muutama tällainen lienee matkalla kohti tuhoamispistettä.

Laitteet jäävät Syyrian ulkopuolelle

Mihin hydrolyysilaitteet sitten tuodaan, se on vielä hämärän peitossa. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Syyrian sodan melskeisiin niitä ei voi tuoda. Joku naapuruston rauhallisista maista lienee laitteiston määränpää, ja myrkyt kuljetetaan naapuriin halki Syyrian tuhottaviksi. Odotettavissa on siis säiliöautojen kolonnoja.

Jos kemialliset aseet ovat vielä lähtöaineina eli niitä ei ole sekoitettu sariiniksi tai sinappikaasuksi, niin aineiden kuljettaminen tuhottavaksi on suhteellisen helppoa ja vaaratontakin. Jos aineet ovat jo valmiiksi myrkyiksi keitettyinä, niin niiden kuljettaminenkin muuttuu vaaralliseksi.

Oma lukunsa ovat sitten ne ohjukset ja pommit, joihin myrkkysäiliöt on kytkettyinä. Professori Markku Mesilaakson mukaan niistä irrotetaan ensin kemikaalit pois ja ne hävitetään. Sitten pommit ja ammukset hävitetään Syyrian maaperällä.

- On tosin olemassa amerikkalaisia ja yksi ruotsalainenkin detonaatiokammio, jossa pienet pommit voidaan räjäyttää paikan päällä. Kammioon johdetaan sitten hydrolyysiaineita ja myrkyt tehdään siten vaarattomiksi, kertoo professori Markku Mesilaakso.

Kuljetuksen vaarat

Syyria on sisällissodassa. Myrkyt ovat kyllä hallituksen hallitsemalla alueella, ja Bashar al-Assad on sitoutunut operaatioon. Hän on luvannut tekevänsä täyttä yhteistyötä ja päästävänsä kansainvälisen asiantuntijaryhmän kaikkiin niihin paikkoihin, missä kemiallisia aseita tuotetaan ja varastoidaan.

Mutta kuljetukset puikkelehtivat halki seutujen, joissa vallalla ei ole selvää kotia. Terroristiryhmät odottanevat sormet liipaisimella sariinikuljetuksen kauttakulkua. Pienikin määrä hermokaasuja terroristien hyppysissä on painajaismainen ajatus:

- Syyria ei kykene kuljetuksia turvaamaan. Operaatio vaatii esimerkiksi Venäjän tai Yhdysvaltojen tai molempien kalustoa turvaamaan kuljetukset, arvioi Markku Mesilaakso.

Tämä on operaation se osa, josta kenelläkään ei liene varmuutta onnistumisesta. Kuljetusten turvaaminen on lopulta sotilasoperaatio, ja siksi siitä tullee myös poliittinen kysymys.

Kuka turvaa kuljetuksia? Millä voimalla ja kalustolla? Millaisin voimankäyttövaltuuksin?

Mitä sitten, jos Yhdysvallat vaatii kuljetusten turvaamiseksi esimerkiksi lentokieltoaluetta? Löytyykö Venäjältä ymmärrystä siinä vaiheessa?

Toinen poliittisesti kiinnostava ulottuvuus on siinä, mihin hydrolyysilaitteet sijoitetaan. Syyrian naapurustossa vakaimpia maita ovat Turkki ja Iran. Turkki lienee Syyrialle nyt punainen vaate. Toisaalta olisi vaikea uskoa, että kemiallisten aseiden kuljettaminen tuhottavaksi Iraniin olisi Yhdysvaltain toiveiden täyttymys.

Lue seuraavaksi