Topi halusi suojella lapsuuden maisemansa

Torniolaisen Topi Höynälän tukkimetsä päätyi vapaaehtoiseen suojeluun. Avohakkuu kotitalon nurkalla ei houkuttanut.

metsät
Koivumäen tilaa.
Marjo Kuisma

Oman metsän suojeleminen on varteenotettava vaihtoehto metsän hakkauttamiselle. Pienempää tuottoa kompensoivat verovapaa suojelukorvaus ja säästö metsän uudistamiskuluissa.

Laivaniemeläinen Topi Höynälä halusi suojella noin 14 hehtaarin metsäalueensa. Höynälä on hakkauttanut aikaisemmin metsiään, mutta kotitalon lähelle hän ei halunnut maisemaa rumentavaa avohakkuuta.

- Hakkauttaminen tuntui jotenkin vaikealta, joku tunne- ja luontoarvohan tällä metsällä on.

Säilytetty metsä on Höynälän lapsuuden maisema, isäntä tuntee sieltä lähes jokaisen puun ja kiven.

Korvaus tyydytti metsänomistajaa

Metso-suojeluohjelman puitteissa on tavoitteena suojella noin puoli prosenttia Suomen yksityisistä metsistä. Korvaus suojelusta on puuston arvo verovapaana.

- Korvaus on mielestäni kohtuullisen hyvä. Jälkitöitä ei tarvitse tehda niin kuin hakkuun jäljiltä. Ensin kun täytyy istuttaa ja sitten niitä taimia vielä muutama vuosi hoitaa, perustelee Höynälä ratkaisuaan.

Höynälän jämerät tukkipuut eivät päädy sahalle, luonto tekee niille tehtävänsä ajan kuluessa.

- Ne jäävät jälkipolville ihailtavaksi ja aikanaan, kun niihin laho iskee, ovat ne luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvin arvokkaita. Niihin tulee kokopesijöitä ja erilaisia muita hyönteissyöjälintuja. Aikanaan lahonneen puun tilalle kasvaa uusi puusukupolvi, se on sitä luonnollista kehitystä, sanoo projektisuunnittelija Antti Tolonen Lapin ely-keskuksesta.