Yksityinen puhelinmuseo pulassa: työkyvyttömyyseläke ei riitä vuokraan

Hämeenlinnan puhelinmuseo perustuu Pekka Granqvistin yli 30 vuoden keräilyharrastukseen. Puhelinliikenteen 130-vuotisen historian säilyttäminen jälkipolville ei kiinnostanut puhelinyhtiötä, eikä Hämeenlinnan kaupunki ole innostunut vuokranmaksusta

Kotimaa
Pekka Granqvist hankki ensimmäisen keräilypuhelimensa vuonna 1977.  --Postimerkkien kerääminen olisi ollut fiksumpaa, mahtuisivat pienempään tilaan.
Pekka Granqvist hankki ensimmäisen seinäpuhelimensa vuonna 1977. - Postimerkkien kerääminen olisi ollut fiksumpaa, mahtuisivat pienempään tilaan. YLE

- Tuttavaperheessä oli vanha, puinen seinäpuhelin annettu lapsille leluksi. Siitä se kiinnostus puhelimiin jäi ja aloin säästää rahaa samanlaisen puhelimen hankintaan, Pekka Granqvist muistelee.

Keräilyharrastus on elinikäinen intohimo, josta syntyy hyvin eritasoisia kokoelmia. Keräilijöille tyypillisiä tavoitteita on esimerkiksi suuren määrän tai mahdollisimman vanhan esineen saaminen haltuunsa. Monesti näiden tavaroiden merkitys on suurempi keräilijälle itselleen kuin yleisesti yhteisen muistin tallentamiselle.

Pekka Granqvistin keräilyharrastus jalostui museoksi, kun vuonna 1994 Hämeen Puhelin halusi perustaa puhelinmuseon ja halusi tarjota sille tilat.

Pekan keräily ei ollut pelkästään puhelinten, vaan puhelinliikenteen historian taltiointia, kattaen käsivälitteiset puhelinvaihteet, puhelinluettelot, valokuvat – ja mikä tärkeintä: muistitiedon siitä, miten kaikki käytännössä toimivat. Pekan C-kasetille tallentui myös hetkiä talvisodan alkupäivältä.

Viipurin puhelinkeskuksessa oli ruuhkaa talvisodan syttymispäivänä, näin Meeri Veijalainen muisteli Pekka Granqvistin haastattelussa.
Viipurin puhelinkeskuksessa oli ruuhkaa talvisodan syttymispäivänä, näin Meeri Veijalainen muisteli Pekka Granqvistin haastattelussa.

Kadonnut naisten ammatti

Pekka Granqvistin 1980-luvulla tekemät puhelunvälittäjien haastattelut kertovat kadonneesta naisten ammatista. Viimeinen käsivälitteinen keskus Pellossa automatisoitiin 27.3.1980.

- Silloinen posti- ja lennätinlaitoksen pääjohtaja kertoi juhlapuheessaan, että mikäli edelleen kaikki puhelinliikenne välitettäisiin käsin, joka toinen nainen olisi ammatiltaan puhelunvälittäjä. Automatisointi oli pakon sanelema, Pekka Granqvist sanoo.

Puhelinyhtiöltä häätö

Hämeen puhelimen muututtua Ainacomiksi vuonna 2008, museon tilat otettiin tuottavampaan käyttöön. Hämeen Puhelimen oma osuus näyttelystä vietiin kaatopaikalle. Granqvistin kokoelmale löytyi noin sadan neliömetrin tila Vanajantieltä kaupungin omistamasta vanhasta teollisuuskiinteistöstä.

Kun kaupunki myi tilat yksityiselle, keväästä lähtien tiloista on peritty vuokraa vajaat 500 euroa kuukaudessa.

- Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Kun on asunnon yhtiövastike, putkilaina ja museon vuokra ja elääkin pitäisi, niin se alkaa kyllä olla mahdotonta, koska tämä museo ei tuota, Pekka Granqvist laskeskelee.

Ensi vuoden maaliskuulle saakka Hämeenlinnan kaupunki on luvannut maksaa osan vuokrasta, koska puhelinmuseon esineitä on Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon tuottamassa Keräilijät-näyttelyssä, mutta jatkosta ei ole tietoa.

Menneisyys ei tuota

- Tällaista noin 5 500 euron vuosivuokraa ei tunnu löytyvän kaupungin kassasta

-Miksi sinä ajattelet että jonkun muun tulisi kustantaa sinun keräämiesi esineiden säiltyksestä aiheutuvia kuluja?

- Olen kerännyt näitä puhelimia 35 vuoden aikana ja laittanut sievoisen summan harrastukseen, jonka päällimmäisenä tavoitteena on jättää jälkipolville nähtäväksi millaista puhelinliikenteen historia on ollut ennen kännykkä- ja tietokoneaikaa.

- Kokoelma siirtyisi aikanaan kaupungin omistukseen, eikä sen arvo ainakaan laske.

Pekka Granqvistin mielestä ongelma on yleinen. Mitään vanhaa ei arvosteta ja muutkin museot kamppailevat tilaongelmien kanssa, koska tilojen tuottavuus on pääasia myös julkisella puolella.

Lisää aiheesta Ajankohtaisessa kakkosessa TV2 klo 21.