Miten vaatetehtaiden oloja parannetaan?

Tuoreen Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita -kirjan mukaan suuri osa suomalaisten vaateyritysten tuotteista tulee Aasian maista, joissa työolosuhteet saattavat olla suoranaista riistoa. Tekevätkö suomalaisyritykset riittävästi vaatetehtaiden olojen kohentamiseksi?

Osallistu
Kiinalaiset ompelijat työskentelevät vaatetehtaan liukuhihnalla.
Kiinalaisia ompelijoita vaatetehtaalla Shanghaissa kesäkuussa vuonna 2011.Qilai Shen / EPA

Suurin osa esimerkiksi Stockmannin, Halosen, Reiman ja Haltin vaatteista tehdään Aasian halpatuotantomaissa. Pääasiassa suomalaisten vaatteet tuodaan Kiinasta. Lisäksi vaatteita ommellaan muun muassa Intiassa ja Bangladeshissa.

Kansalaisjärjestöjen sekä kansainvälisten ammattiyhdistysliikkeiden mukaan työolosuhteet alihankintamaiden tehtaissa ovat usein kurjat.

Ompelijoiden palkat eivät riitä ruokaan, työturvallisuus on retuperällä ja päivät venyvät epäinhimillisen mittaisiksi. Miten vaatetehtaiden oloja voidaan parantaa Suomesta käsin?

Järjestöjen mielestä Suomi on yritysvastuun saralla jälkijunassa, vaikka edistysaskeleita on otettu.

Tekevätkö suomalaisyritykset riittävästi kohentaakseen tehtaidensa oloja? Mitä vaatteiden ostajat voivat tehdä?

Pitäisikö yritysetiikkaan puuttua lainsäädännöllä? Vai onko kyseessä alihankintamaiden oma ongelma?

A-studio: Streamissa keskustellaan perjantaina 18.10.2013 suomalaisen vaateteollisuuden vastuusta alihankintamaitaan kohtaan.

Ohjelmassa mukana mm. Stockmannin viestintäjohtaja Nora Malin, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen ja Tekstiili- ja Muotialat ry:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää.

Osallistu keskusteluun Facebookissa (siirryt toiseen palveluun) tai Twitterissä: #a_stream. Muokattu: Stream käsittelee vaateteollisuutta perjantaina 18.10.