Sairaanhoidon kehitys muuttanut myös sairaalasielunhoitoa

Sairaalasielunhoidon 50-vuotisjuhlaa vietetään torstaina Seinäjoella. Kynnys papin puheille on edelleen liian korkea, sanoo johtava sairaalapastori. Sairaalapapin kanssa saa kuitenkin keskustella kaikesta.

Kotimaa
Potilas isutuu sängyn laidalla.
YLE

Seinäjoen keskussairaalassa vieteään torstaina sairaalasielunhoidon 50-vuotisjuhlaa.

– Suomen sodanaikaisista papeista viitisensataa toimi rintamalla. Sodan jälkeen he kokoontuivat ja miettivät, miten kirkon sen ajan haasteisiin vastataan. Niin syntyi perheneuvonta, sotilas- ja sairaalapappeus. 1950-luvun alussa taisi tulla ensimmäinen virka Helsinkiin ja tänne sitten kymmenkunta vuotta myöhemmin, muistelee johtava sairaalapastori Pentti Takala.

Sairaanhoiton muutokset ja kehitys tuntuvat Takalan mukaan myös sairaalasielunhoidon ammattilaisten työssä.

Ajatellaan, että tilanne on vakava, kun puhutaan papin kanssa

Pentti Takala, johtava sairaalapastori

– Leikkaustekniikoiden muutos ja hoitoaikojen lyheneminen on oikeastaan aika uskomatonta. Se vaikuttaa meidänkin työhömme, siihen miten tavoitamme ne potilaat, jotka haluavat keskustella, Takala sanoo.

Kaikesta saa keskustella

Sairaalasielunhoitaja keskustelee työssään - kaikesta.

– Monella on sellainen kuva, että pitää olla ongelma, jos keskustellaan, mutta me istumme vierellä ja puhumme tavallisista asioista. Kärjistäen, keskustelu ei ole vielä se, että potilas kertoo diagnoosistaan. Sellaiseksi se muuttuu, kun aletaan puhua siitä, mitä potilaalle tapahtuu ja mitä hän tuntee.

Takalan mukaan sairaalapapin puheille ohjaa usein sairaanhoitaja.

– Kyllä Etelä-Pohjanmaalla on varmaan vielä pala sellaistakin perinnettä, että osataan kysyä. Itse koen, että keskustelun kynnys on liiankin suuri. Ajatellaan, että tilanne on vakava, kun puhutaan papin kanssa, Pentti Takala arvelee.

– Me toimimme sairaalan kanssa läheisessä yhteistyössä, mutta kirkko maksaa meidän palkkamme. Se, mitä puhutaan, ei jää papereihin.