Väitös: Rippipappien ilmoitettava lasten kaltoinkohtelusta

Tuore väitöstutkimus ehdottaa, että pappien on tehtävä lastensuojeluilmoitus aina, kun he huomaavat lapsen edun vaarantuneen. Väittelijän kokemusten mukaan osa papeista piiloutuu nyt vaikeita asioita rippisalaisuuden taakse ja osa tekee lastensuojeluilmoituksia nykyisestä kirkkolaista piittaamatta.

Kotimaa
Johannes Alaranta.
Heikki Haapalainen / Yle

Kirkkolaki säätää, että papilla on ehdoton vaitiolovelvollisuus niistä asioista, joita hän on kuullut ripissä tai sielunhoidossa. Tämän ohi ei mene mikään ilmoitusvelvollisuus.

Hallintotieteiden ja teologian maisteri Johannes Alaranta ymmärtää perinteistä kumpuavan käytännön, mutta ehdottaa väitöskirjassaan vaitiolovelvollisuuteen muutosta. Alaranta ehdottaa Itä-Suomen yliopistoon tekemässään väitöskirjassa "Taakkojen kantaja vai ilmiantaja?", että papin olisi tehtävä lastensuojeluilmoitus aina, kun hän huomaa lapsen edun olevan vaarassa.

- Muutos nousee väitöskirjan aineistosta eli meitä sitovasta EU-oikeudesta ja kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. EU-oikeus on meidän oikeuttamme ylempää oikeutta. EU-oikeudesta löytyy selkeästi viitteet siihen, että lapsen edun on oltava aina ensisijaista. Sille on kuitenkin löydettävissä perustelut myös kristillisestä opista, eli siitä, että minun vakaumukseni mukaan lapsen edun tulee olla aina ensisijainen, Alaranta toteaa.

Lapsen edun tulee olla aina ensisijainen.

Johannes Alaranta

Lupaa lastensuojeluilmoituksen tekemiseen ei asianosaiselta tarvitse. Kynnys ilmoituksen tekemiseen löytyy jo valmiina lastensuojelulaista, jonka mukaan ilmoitus tehdään aina, kun huoli herää.

- Lastensuojeluviranomaisten tehtävä on sitten selvittää, oliko huoli aiheellinen. Ilmoitus tulisi tehdä missä tahansa sellaisessa tilanteessa, jossa esimerkiksi kotona ovat sellaiset olosuhteet, että lapsen etu vaarantuu, Alaranta kuvailee.

Ehdoton rippisalaisuus antaa syyn silmien ummistamiseen

Johannes Alarannan juuret ovat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Tällä hetkellä hän työskentelee kappalaisena Salon evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Hän on nostanut näkyvästi keskusteluun uskonnollisissa yhteisöissä ongelmallisiksi katsomiaan asioita. Tällä hän on suututtanut ihmisiä, mutta saanut myös kiitosta keskustelunavauksista ja rohkeudestaan.

Pappi saattaa piiloutua rippisalaisuuden taakse silloinkin, kun siihen ei olisi syytä.

Johannes Alaranta

Väitöstutkimusta tehdessä papin ammatti ja työ seurakunnassa antavat Alarannalle käytännönpohjatietoa tutkimukseen.

- Tällä hetkellä jos olen saanut asian tietoon ripissä tai sielunhoidossa, en saa kirkkolain mukaan mitenkään puuttua asiaan, ellei kyseessä ole estettävissä oleva törkeä rikos. Ajattelen itse, että pitäisi olla niin, että kirkko kulkee lapsen etu edellä, Alaranta sanoo.

Alaranta muistuttaa, että kirkossa lasten kanssa töitä tekevät henkilöt eivät yleensä ole pappeja. He ovat esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyöntekijöitä, joita tämä ehdoton rippisalaisuus ei tälläkään hetkellä sido.

- On esitetty ihan huoli esimerkiksi diakoniatyöntekijöiden taholta siitä, että pappi saattaa piiloutua rippisalaisuuden taakse silloinkin, kun siihen ei olisi syytä.

Ilmoitusvelvollisuus jakaa mielipiteet jyrkästi

Alaranta tietää jo nyt, että ehdotus ilmoitusvelvollisuudesta jakaa mielipiteet papistossa ja seurakunnissa. Sekä kannattajissa että vastustajissa on kaiken ikäisiä ja eri taustoista tulevia henkilöitä. Alaranta arvioi, että eniten mielipiteen muodostamiseen vaikuttaa se, millaisia tilanteita pappi on omassa työssään kohdannut.

He sanovat, että järkevä pappi on toiminut näin jo pitkään, välittämättä nykyisestä kirkkolaista.

Johannes Alaranta

- Kannattajien mielestä se nousee nimenomaan sieltä, että kirkon täytyy aina olla heikoimpien ja lapsen puolella. He sanovat, että järkevä pappi on toiminut näin jo pitkään, välittämättä nykyisestä kirkkolaista. Osa papeista on ilmiselvästi tehnyt näin, Alaranta sanoo.

- Ne taas, jotka vastustavat tämmöisen muutoksen tekemistä, lähtevät sieltä kirkon vanhasta traditiosta, että rippisalaisuus on aina ehdoton. Ajatellaan, että pappi ei kuule asioita henkilönä vaan Jumalan edustajana ja silloin vaitiolovelvollisuus on ehdoton, Alaranta jatkaa.

Alaranta muistuttaa, että ehdotonta rippisalaisuutta ei mainita Raamatussa.

Keskustelua tulee, mutta syntyykö aloite?

Jotta ilmoitusvelvollisuus lasten kaltoinkohtelusta tulisi voimaan, se vaatisi muutoksen kirkkolakiin. Aloite siihen on tultava kirkolliskokoukselta. Alaranta ei osaa ennakoida, miten asia nousee esille kirkolliskokouksessa, jos nousee.

- En myöskään aio mennä pitämään mitään mielenosoituksia kirkolliskokoukseen, Alaranta hymyilee.

Keskustelua on varmasti odotettavissa.

- Se on jo ollut yllättävän vilkasta. Se on hyvä, koska toivon, että rippi tulisi paremmin käyttöön evankelis-luterilaisen kirkon piirissä. Toisaalta toivon myös sitä, että papit pitävät kiinni vaitiolovelvollisuudesta, kun he kuulevat tavallisia, arkisia huolia. Niistä ei puhuta hartauspuheissa eikä niille naureskella kahvipöytäkeskusteluissa. Ripille on paikkansa ja uskon, että tällä lakimuutoksella siitä voitaisiin pitää myös jatkossa kiinni, Alaranta toteaa.