1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

MLL: Pieni koululainen on yksinäinen - aikuisen kaipuu ajaa tarttumaan puhelimeen

Vaikka pieni koululainen pärjäisikin jo iltapäivän tunnit yksin, se ei tarkoita, etteikö hän tuntisi yksinäisyyttä tai pelkoa. Kun Mannerheimin Lastensuojeluliiton puhelinlinjat avautuvat iltapäivällä, ne ruuhkautuvat iltapäiväkerhoiän ylittäneiden lasten puheluista.

Kuva: Heli Mäkikauppila / Yle

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimen toiseksi suurin soittajaryhmä on iltapäiväkerhoiän ylittäneet. Lapset kaipaavat aikuisen apua läksyihin ja välipalan tekoon. Kännyköiden tulo pienten koululaisten reppuihin on nostanut selvästi soittojen määrää.

- Kun kännykät yleistyivät koululaisilla, meidän puheluiden määrä kasvoi entisestään. Kun meillä linjat avataan kello 14, ne ruuhkautuvat alakouluikäisten soitoista, kertoo auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Lasten ja nuorten puhelimen suurin soittajaryhmä on edelleen 12–14-vuotiaat, mutta iltapäiväkerhoiän ylittäneet alakoululaiset ovat tällä hetkellä toiseksi suurin soittajaryhmä. Kakkos- ja kolmosluokkalaisten koulupäivä on vielä tunteja lyhyempi kuin aikuisten työpäivä, eikä iltapäiväkerho tai aikuisten seura ole tämän ikäisille itsestäänselvyys.

- Kansainvälisestikin vertailtuna meillä on lyhyet koulupäivät. Koulupäivän jälkeen pienillä koululaisilla jää väkisin tyhjempää aikaa, eikä siitä voi vanhempia syyttää. Mutta samaan aikaan voi olla vähän väärää mielikuvaa siitä, minkä ikäinen lapsi pärjää tai on hyvä olla ilman aikuista, sanoo Pajamäki.

Välipalaohjeita ja englannin sanojen kuulustelua

Vaikka kiusaaminen ja ulkopuolisuuden tunne ovat huolestuttavimpia ja suurimpia puheenaiheita linjoilla, monesta arkisesta puhelusta kuultaa silkka yksinäisyys tyhjässä kodissa.

- Joskus neuvotaan välipalan tekemisessä, joskus kuulustellaan englannin kielen sanoja. Joskus kuunnellaan lapsen laulua tai itse säveltämää kappaletta, kun lapsi haluaa jonkun aikuisen palautetta tai kannustusta siihen. Sitten on niitä lapsia, jotka ovat peloissaankin, yksinäisyys on alkanut pelottaa, kuvailee Pajamäki.

Moni lapsista soittaa jo koulumatkalta turvallisuuden tunnetta hakeakseen. Numero on useimmille tarttunut matkaan koululle jaetuista esitteistä tai se on saatu kaverilta.

- Lapsi saattaa haluta kertoa kuulumiset heti. Moni ei muista tai halua kertoa enää tuntien päästä niitä asioita, pohtii Pajamäki.

Lasten ja nuorten puhelimen toiminta-ajatus on, että linjoille voi soittaa asiasta kuin asiasta. Olennaista on arkisten asioiden jakaminen aikuisen kanssa.

- Emme pidä edes pilailua vaarallisena, koska tämä ei ole kriisipuhelin. Aikuista kaivataan usein ihan päivän kuulumisten vaihtamiseen. Meidän kanssa jaetaan sitä, mitä koulussa on tapahtunut. Ei tarvitse olla kauhean isoja asioita, mutta halutaan joku aikuinen siihen iltapäivään, sanoo Pajamäki.

Lapsi pärjää, mutta voi tuntea yksinäisyyttä

Yksin pärjääminen ei tarkoita, etteikö lapsi voisi tuntea oloaan turvattomaksi. Vaikka yksinäisyyden tunne sinänsä ei vaarantaisikaan lapsen kehitystä, pohdinnan paikka on, miten tukea lasta yksinäisinä iltapäivän tunteina. Lapsi voi sisäisesti olla turvaton, vaikka päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan hyvin.

- On eri asia pärjätä ja selviytyä, kuin mikä tuntuu hyvältä. On ehkä selvää, että alakouluikäiset jo pärjäävät ilman vanhempaansa, mutta toisaalta he myös tarvitsevat ja kaipaavat aikuista, se näkyy meidän yhteydenotoista. Mutta vanhemmille tämä on mahdoton yhtälö, kun ei voi odottaa, että jokainen vanhempi on kouluikäisen lapsen kanssa kotona. Ehkä pitäisi miettiä, voisiko olla joku toinen turvallinen aikuinen, jonka kanssa lapsi voisi olla, pohtii Pajamäki.

Vaikka kännyköiden yleistyminen kouluikäisillä on nähty huolestuttavanakin asiana, koska se voi tuudittaa valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, on Pajamäen mielestä aikuinen puhelimen päässä parempi kuin se, ettei lapsi saa aikuisen tukea ollenkaan.

- Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä tärkeämpi olisi käydä läpi myös se, mitä tehdään, jos se kännykkä ei toimisikaan, että lapsi ei olisi hädän tullen pelkästään siitä riippuvainen, toteaa Pajamäki.