1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Elämä + koulu + elämänkoulu = kirjailija?

Mistä on oikea kirjailija tehty? Kirjailijat Roope Lipasti ja Niina Repo sekä Turun Kirjamessujen isä Kari J. Kettula pohtivat asiaa Yle Turun pyynnöstä.

Kuva: Yle

Onko kirjailijan elettävä kirjailijan elämä, jotta kirjat voisivat olla kiinnostavia? Käykö niin, että jos kirjailijoita koulutetaan oppilaitoksissa, niin putken päästä tulee ulos kirjailijoiksi itsejään kutsuvia kympin tyttöjä, jotka kirjoittavat nättiä ja oikeakiellistä tekstiä eli kirjoja, jotka eivät todellisuudessa kiinnosta ketään?

Yle Turun studioon kokoontuneet kirjailijat Roope Lipasti ja Niina Repo sekä Turun Kirjamessujen isä Kari J. Kettula pohtivat tätä - melko provosoivaakin - aihetta Turun Kirjamessujen tunnelmissa. Aihe siivitti kolmikon voimakkaaseen sananvaihtoon.

Tottakai kaikenlainen eläminen on kirjailijalle hyväksi. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että kirjailijan pitäisi olla ennen kirjailijan uraa esimerkiksi telakalla töissä vuosikymmeniä.

Roope Lipasti

- Tottakai kaikenlainen eläminen on kirjailijalle hyväksi. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että kirjailijan pitäisi olla ennen kirjailijan uraa esimerkiksi telakalla töissä vuosikymmeniä, Roope Lipasti totesi.

Niina Repo sanoi ennenkin ihmetelleensä, mitä elämisellä tässä yhteydessä oikein tarkoitetaan.

- Sitten se minulle selvisi, että sillä tarkoitetaan sitä, että pitää tuntea itsensä ulkopuoliseksi! hän naurahtaa.

Kari J. Kettula muistutti, että monet ihmiset tulevat kirjalliselle kentälle muista ammateista.

- Ne on opettajia, lääkäreitä, bussinkuljettajia ja matkaoppaita. Lahjakkaat ihmiset tekevät ensin uraa jossain ja sitten vasta alkavat kirjoittaa kirjoja.

Elämää, koulua ja elämänkoulua

Niina Repo ihmettelee, mistä kumpuaa se ajatus, että kirjailijakoulutus olisi aina jotain epäilyttävää, ja josta lopputulos olisi aina jotain sisäsiistiä.

- Minua suorastaan huvittaa ne ajatukset. Mitäköhän ihmiset oikein ajattelevat kirjailijakoulutuksen olevan? Sehän on kirjoittamista, kommentointia, lähteitten keruuta, kriittistä suhtautumista teksteihin, virikkeellisyyttä.

Myös koulutettu kirjailija voisi siis saada aikaan käänteentekevän klassikkokirjan, jossa on rosoa ja sitä kuuluisaa maailmantuskaa, joka pusertuu ulos puhtaina kultahippuina?

Revon mielestä se on mahdollista. Hän vertaa kirjoittamisen harjoittelemista jääkiekkoon.

Mitä ne juniorikiekkoilijat tekee treeneissä muuta kuin lämii kiekkoa tuhansia kertoja? Samaa treeniä se vaatii kirjoittaminenkin.

Niina Repo

- Mitä ne juniorikiekkoilijat tekee treeneissä muuta kuin lämii kiekkoa tuhansia kertoja? Samaa treeniä se vaatii kirjoittaminenkin.

Roope Lipasti komppaa Repoa treeniajatuksessa. Hänen mukaansa urheilussa ja kirjoittamisessa on paljon samaa.

- Jos sulla on valmentaja, niin susta tulee hyvä, on kyseessä sitten urheilu tai kirjallisuus.

Tosiasiat kannattaa tunnustaa

Kirjailijoiksi kirjailijoiden paikalle voivat pyrkiä nykyisin ketkä vain. Kuuluuko sitten vaikkapa turhaksi koetun julkkiksen kirjoittamaa kirjaa halveksia?

Kari J. Kettula luonnehtii asiaa niin, että kaikki on nykyisin kaupankäyntiä, kirjallisuudessakin.

- Aika usein ne sellaiset kirjat ovat ihan hyvin toimitettuja. Ne ovat kirjoina ihan luettavia, Kettula toteaa.

Repo muistuttaa että moni julkkiskirja on kirja, joka pohjaa todelliseen elämään.

- Kaunokirjallisuuden lahjakkuuden osio niistä usein uupuu.

Lipasti muistaa kiitellä kustannustoimittajia.

- Sehän on kuin ope, joka tulee paikalle punakynänsä kanssa. Siinä sitä kirjailijakin pikkuhiljaa sitten oppii.