Viisaus asuu vanhoissa naisissa - miksi heitä ei kuunnella?

Vanhat virheet toistuvat sukupolvelta toiselle, kun elämänkokemusta ei hyödynnetä. Syrjäytymiskeskusteluun tuo perspektiiviä, kun ymmärtää menneitten aikakausien jäljet, sanoo elämänkaarikirjoitusryhmiä vetävä Pepi Reinikainen.

Kotimaa
Kirjailija, psykoterapeutti Pepi Reinikainen hattu päässä
Pepi Reinikainen

Psykoterapeutti, elämänkaarikirjoitusmallin kehittäjä ja kursseja vetävä Pepi Reinikainen sanoo, että meillä on luokkayhteiskunta. Se on näkynyt selvästi, kun hän kuunnellut jo tuhannen ihmisen tarinat. Varsinkin 1990-luvun lama jakoi ihmisten kohtalot uudelleen.

- Jäljet muistuttavat vuoden 1918 sodan jälkiä, häpeää syyllisyyttä ja puhumattomuutta.

Elämänkokemusta "mummotellaan"

Reinikaisen mielestä me kaipaamme yhteiskunnassamme viisasta ihmistä.

- Sellaista, joka ei pakene, kun toisella on vaikeaa. Viisas osaa pysähtyä ihmisen kohdalla. Suusta tulee ne pari sanaa oikeassa kohdassa, jolloin jopa ihmissukukuntia voi pelastua sillä, kun kuuntelee tätä yhtä ihmistä.

Millainen viisas on mukamas sellainen, joka ei ole kokenut elämää.

Pepi Reinikainen

Yhteiskuntamme ei kuitenkaan enää kuuntele näitä viisaita, usein naisia.

- Me olemme ennakkoluulojemme ja trendien vankeja. Mistä se johtuu, että meillä on ikäluokkia, joita ei kuunnella, ei anneta sananvaltaa eikä näkyvyyttä. Millainen viisas on mukamas sellainen, joka ei ole kokenut elämää. Vanhempi nainen puuttuu kovin monesta paikasta. Meillä on sellainen kulttuuri, että vanhat naiset pistävät hymyilyttämään. Tällainen ylhäältä alaspäin katsova mummottelun kulttuuri.

Reinikaisen mielestä elämänkokemus on tiedon alue, tietolaji. Elämänkokemusta ei opita kirjoista.

- Se eletään ja on jo eletty. Käytännössä syntyy kokemus, miltä tietyt ikävaiheet tuntuvat, miten murroskohdista ja muutosvaiheista päästään seuraavaan. Moni virhe olisi vältetty, jos olisi kuunneltu kokemusta. Vaan eipä kuunnella meillä enää, toisin kuin idässä.

Rikkauskin periytyy

Kun sanotaan, että köyhyys periytyy, Pepi Reinikainen nostaa kädet ylös.

- Termi on kovin pintapuolinen. Erehdymme luulemaan myös, että lahjakkuus on periytyvää. Toki jossain määrin, mutta ennen kaikkea kyse on mahdollisuudesta toteuttaa omaa lahjakkuuttaan. Sitä ei kaikilla ole.

Oma tausta, vanhempien ja isovanhempien tarinoiden tutkiminen lisää omia oivalluksia. Reinikaisen mielestä 150 vuoden lähihistoriamme kannattaa käydä läpi. Mitä sieltä periytyy?

- Me jokainen tulemme jostain kauempaa. Olisi hyvä tuoda tähän syrjäytymiskeskusteluun vähän nöyryyttä. Nekin, joilla menee tosi hyvin, eivät ehkä itse ole aiheuttaneet menestystään vaan jo aikaisemmin sukupolvet ovat "valinneet" oikeita asioita.

Erämaakin on elämää

Lohtua tulee, kun saa näköalaa asioihin.

- Jos katsoo aikasempien sukupolvien vaiheita ja ymmärtää aikakautta, menneisyys alkaa elää ihmisessä. Tulee takaisin ihmisarvoinen tunne, kun alkaa ymmärtää; tästä on aikasemminkin selvitty ja miksei nytkin.

Pepi Reinikaisen mielestä ihmisen ei kannattaisi lyödä heti itse otsaansa leimaa, että on syrjäytynyt tai jätetty syrjään.

- Ihminen on kuitenkin aina keskellä elämäänsä. Meidän polulle on asetettu erämaita, jolloin on etäällä kaikesta. Se voi olla juuri se paikka, missä pitää ollakin hetken, kunnes taas löytää uuden suunnan .