1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. elokuvat

Johanna Vuoksenmaa: Itselle nauraminen on tärkeää

Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa uskoo huumorin olevan paras voiteluaine vaikeidenkin aiheiden käsittelyyn. Omille virheille nauraminen on hyvää terapiaa. Jokainen ihminen kantaa kiinnostavia asioita mukanaan ja jokaista kannattaa kuunnella, Vuoksenmaa muistuttaa.

Kuva: Yle

Elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa oli ylioppilaana ihan yhtä epävarma kuin kaikki muutkin. Hämeenlinnan Lyseon mahtipontiset seinät ja ovet eivät puhutelleet nuorta punkkaria, joka kuului ensimmäisiin ikäluokkiin tyttöjä, joille koulun ovet avautuivat 1980-luvulla.

– Ei minun uravalintani mitenkään selvää ollut, tosin se taisi ennakoida jo elokuva-alalle tuloa, jos ei ihan tiedä mitä haluaa, nauraa Johanna Vuoksenmaa.

Ohjaajan opinahjon ovet eivät auenneet nuorelle Johannalle, sen sijaan valokuvaus vei naisen mennessään. Kymmenen vuotta valokuvauksen parissa toi hänelle muun muassa valokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1990.

Veri veti silti elokuvan tekemisen pariin ja koulun ovet avautuivat tunnetuin seurauksin. Johanna Vuoksenmaan elokuvia ovat muun muassa Nousukausi ja 21 tapaa pilata avioliitto. Suosittuja tv-sarjoja ovat muun muassa Tahdon asia ja Klikkaa mua.

– Minulle tärkeää on ollut tarinan kertominen ja ihmisten kanssa kommunikointi. Asioiden ja tunteiden välittäminen on elokuvissa tärkeä asia.

Itselle nauraminen on tärkeää

Vuoksenmaan elokuvissa on tiukkaa dialogia ja läppä lentää.

– Uskon huumoriin. Itselle nauraminen on tärkeää, suojakeino itsellekin. Nauru on terapeuttista ja helpottavaa, omille virheille nauraminen on aina ollut hyvä terapiakeino. Tässähän tätä terapiaa voi jakaa, nauraa Vuoksenmaa.

Nauru on terapeuttista ja helpottavaa, omille virheille nauraminen on aina ollut hyvä terapiakeino.

Johanna Vuoksenmaa

Jotain monelle tuttua Vuoksenmaan elokuvat ovat tavoittaneet, sillä 21 tapaa pilata avioliitto on tämän vuoden katsotuimpia elokuvia. Elokuva painii samassa sarjassa kuin Talvisota, Matti, Rukajärven tie ja Pahat Pojat. Katsojamäärä on ylittänyt huimat 400 000 katsojaa. Mukana filmissä ovat riihimäkeläiset Aku Hirviniemi ja hänen vaimonsa Niina Lahtinen.

– Kyllä leffan voima on joskus yllättänyt - varsinkin, kun sattuu olemaan tilanteessa, jossa kuulee muiden keskustelevan elokuvista tai niiden aiheuttamista asioista.

Vuoden katsotuimman elokuvan tekijä työstää parhaillaan kahta uutta elokuvakäsikirjoitusta.

– En halua saarnata eikä minulla ole mitään erikoista missiota. Haluan pitää ihmiset liikkeessä ja saada käyntiin erilaisia ajatusprosesseja. On koko ajan mietittävä tarkasti, mihin ja miten elokuvan voimaa kannattaa käyttää.

Väkivaltaa vastaan elokuvan keinoin

Johanna Vuoksenmaan mukaan elokuvalla pitäisi laajentaa ihmisten tajuntaa niin, että ymmärtäisimme toisiamme paremmin.

– Eräs ystäväni joutui raiskausyrityksen kohteeksi, ja olen miettinyt, miten elokuvalla voi toimia väkivaltaa vastaan. En usko, että väkivallasta kertominen sinänsä estäisi sitä. Hyvä elokuva voi auttaa ihmisiä pääsemään toisen päähän ja se lisää empatiaa.

Jokainen ihminen kantaa kiinnostavia asioita mukanaan ja jokaista kannattaa kuunnella.

Johanna Vuoksenmaa

– En ole vielä nähnyt Dome Karukosken tuoretta elokuvaa Leijonasydän, mutta olemme olleet muutaman vuoden ajan opiskelukavereita. Kahvipöytäkeskusteluissa olemme olleet samaa mieltä siitä, että joskus viihteen ja taiteen raja on turha keinotekoinen. Tärkeintä kaikille osapuolille on kai se, että asioista kerrotaan ymmärrettävästi, sanoo Johanna Vuoksenmaa.

Jokaisessa ihmisessä itsessään on mahdollisuus myös pahoihin tekoihin, sanoo Vuoksenmaa.

– Jos katsotaan hirveitä tekoja tehneen ihmisen toimintaa sellaisenaan, niin ei se hirveästi lisää ymmärrystä. Mutta jos katsojalle tulee olo, että "okei, jossakin tilanteissa minäkin voisin toimia noin", se lisää suvaitsevaisuutta.

– Jos jutussa lähtee teema edellä, se voi tulla katsojan silmille helpommin. Näkökulma ja aiheen käsittelytapa ratkaisevat enemmän. Olen huomannut, että kanssakulkeminen sujuu parhaiten, kun uskaltaa katsoa toista. Tippumisessa ja syrjäytymisessä on usein kyse siitä, että ihminen ei tule nähdyksi eikä kuulluksi. Jokainen ihminen kantaa kiinnostavia asioita mukanaan ja jokaista kannattaa kuunnella, sanoo ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.