"Uuden Audin ostaja ei vuorenvarmasti harrasta kotiseutuhistoriaa"

Autokirjallisuus tuntee pinon teoksia, jotka pyrkivät määrittelemään ihmisiä sen perusteella, millaisella autolla he ajavat. Mitä meistä suomalaisista kertoo se, että yleisin automme on vuosimallin 2003 Toyota Corolla?

liikenne
Mies autokaupassa.
Yle

Autokirjailijat ovat uskaltaneet mennä varsin pitkälle määritellessään ihmistä sen perusteella, millaisella autolla hän ajaa. Tämä on mahdollista, koska nykyautoja myydään melkein pelkästään mielikuvien avulla, sanoo Autokuume- ja _Kaikki isäni autot _-teoksen kirjoittaja Tero Ilola.

– Tietyntyyppiset omistajat viestivät muutakin elämäänsä sitä kautta. On vuorenvarmaa, että uuden Audin ostaja harrastaa laskettelua, golfia tai purjehdusta ainakin jossakin määrin. Eikä harrasta puutöitä tai kotiseutuhistoriaa, Ilola luettelee.

Entä pystyykö suomalaista autonomistajaa profiloimaan sen perusteella, millä hän todennäköisimmin ajaa? Tilastojen valossa keskimääräinen suomalainen auto on vuonna 2003 valmistettu Toyota Corolla. Niitä oli liikenteessä kesän lopussa lähes 9 500 kappaletta.

Tämän tiedon purkaminen ihmisluonteen arvioimiseksi on kuitenkin hankalaa, Ilola myöntää. Suosituimmat automerkit eivät näytä kertovan omistajastaan mitään.

On vuorenvarmaa, että uuden Audin ostaja harrastaa laskettelua, golfia tai purjehdusta ainakin jossakin määrin.

Tero Ilola

– Joka ostaa perusjapanilaisen tai korealaisen auton, ei joko osaa tai ei halua viestiä mitään auton omistamisella. Ei kenelläkään ole Toyota- tai Kia-rotsia, toisin kuin BMW:n omistajilla on Bemari-takit.

Rapeat ranskalaiset ja riisikulhot

Toinen tuottelias autokirjailija Jorma Laakso (Millä ajat – sellainen olet) tunnustaa, että omistajien tyypittelyt ovat ainakin hänen kohdallaan olleet "aikuisten satuja".

– Mutta kyllä niissä vähän perääkin on. Toyotan suosio kai kertoo siitä, että Suomi on pirun kallis autoilumaa, ja toiseksi kai merkki on sitten todettu kestäväksi autoksi, Laakso analysoi.

Tero Ilolan mielestä suositun, hajuttoman ja mauttoman auton valinta voi olla myös puolustuskeino. Hän viittaa aikaan, jolloin Citroënin tai Renault'n omistaja sai kuulla kyllästymiseen asti "rapeista ranskalaisista", samoin kuin japanilaisen auton ostaja "riisikulhoista".

– Niinpä oli helppoa ostaa askeettisen yksinkertainen ja tönkkö auto, joka ei herätä kenessäkään mitään tunteita, ei myöskään vinoilua. Skodan uudessa nousussa on kyse juuri tästä. Ostetaan kun muutkin, vaikka ei yhtään tykättäisikään.

Kulttuuria leimaa autoilun kalleus

Kirjailijoiden mielestä suomalaista autonomistamisen kulttuuria leimaa autoilun kalleus. Tero Ilolan mukaan auto edustaa suurta osaa suomalaisten omaisuudessa, minkä vuoksi ajopeliä varjellaan tiukemmin kuin muissa maissa.

– Pikku kolhut ovat katastrofi, hän summaa.

Jorma Laakso tosin sanoo havainneensa "autojen varjelemisen kulttuurissa" muutoksen leasing-autojen tulon jälkeen.

– Monilla tuntui olevan sellainen tapa, ettei autosta tarvitse välittää, kun se ei ole oma. Konepeltiä ei tarvinnut avata kuin silloin, kun moottoria esitteli kaverille.

"Vanha auto on se, mikä meitä työllistää"

Suomalaiseen autonomistajuuteen kuuluu sekin, että idässä ja pohjoisessa alla ovat keskimäärin selvästi vanhemmat autot kuin muualla maassa. Tämä ei ainakaan haittaa pieniä korjaamoja, joille vanha autokanta tuo lisää työtä, sanoo siilinjärveläinen autonkorjaaja Hannu Hujanen.

– Merkkiliikkeet tietysti syöpi meiltä sitä uudempaa. Vanha auto on se, mikä meitä työllistää, hän sanoo.

Hujasen mielestä suomalaisten autonomistajien joukossa on ihmisiä, joille peltilehmä on pyhä, ja tämän vuoksi myös vanhaa kalustoa halutaan pitää huolella kunnossa.