Hyppää sisältöön

Säynätsalon kirkonkellot soivat vielä hartiavoimin

Kellonsoittajan tärkeimpiä työvälineitä ovat riuskat kädet, kuulosuojaimet ja tarkka kello. Kuulijalle kirkonkellojen kumahdukset voivat kertoa enemmän kuin äkkipäätä arvaisi.

Kuva: Jyväskylän seurakunta / Petri Kananen

Säynätsalon kirkonkellot ovat katoavaa kansanperinnettä, sillä yhä useammissa seurakunnissa kellojen soitto on jo automatisoitu. Sama on edessä myös Säynätsalossa, todennäköisesti vielä tämän vuoden aikana. Itse kelloja ei sentään poisteta, mutta niiden soittaminen ei muutostöiden jälkeen enää vaadi kellonsoittajan käsivoimia.

– Ensimmäinen työ on aina se, että avataan luukut, kiivetään kellonsoittotasanteelle. Sitten kuulonsuojaimet päähän ja kelloja soittamaan. Neljään ilmansuuntaan, kertoo Säynätsalon kelloja soittava hautausmaanhoitaja Kai Grahn.

Grahnin mukaan käsin soitettavat kellot alkavat käydä seurakunnissa harvinaisiksi.

– Nämä saattavat olla niitä viimeisiä.

Nuotit määräävät, miten kellot soivat

Säynätsalon kellotapuliin kätkeytyy kolme Logomon malmista valmistettua kelloa, iso, keskikokoinen ja pieni. Kelloja soitetaan useana ajankohtana ja eri tarkoitusperin.

– Voisi sanoa, että se on jumppahetki, naurahtaa seurakuntamestari Marita Pajala.

Kellonsoitto tuntuu etenkin soittajan käsissä ja hartioissa.

– Iso kello on kaikista raskain, siinä kun joutuu käyttämään toistakin kättä, että saa sen kunnolla kuulumaan, Kai Grahn toteaa.

Hyvien hartialihasten lisäksi tärkeimpiä apuvälineitä kellonsoittajalle ovat kuulosuojaimet ja tarkka kello, sillä kirkonkellot on saatava soimaan nuottien mukaan.

– Kymmenen sekunnin ja viiden sekunnin välein soitellaan, niitä ei voi soittaa ihan miten sattuu, sanoo seurakuntamestari Marita Pajala.

Tarkka korva kuulee kellon viestin

Säynätsalossa kellot soivat muun muassa ehtookelloina lauantaisin kello 18 ja huomenkelloina sunnuntaina kello yhdeksältä. Toki kellonsoitto kutsuu väen myös messuun ja saattelee kotimatkalle.

Hautajaisten yhteydessä kellot kertovat tarkalle kuulijalle vainajasta, sillä jos vainaja on mies, soitto aloitetaan isolla kellolla. Vastaavasti, jos vainaja on nainen, soitto alkaa keskikokoisesta kellosta, ja lapsivainajalle pikkukellosta.

Säynätsalon kellot voivat kertoa soitollaan myös vainajan iän.

– Jos vainaja on vaikkapa 75-vuotias mies, soitetaan isolla kellolla kymmenen sekunnin välein seitsemän kertaa ja sitten viisi kertaa viiden sekunnin välein, Pajala sanoo.

Heikki Impiö

.
.