1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tiede

DNA-tutkimus mullistaa käsitystä Euroopan asuttamisesta

Nykyihmiset asuttivat Euroopan sopuisasti, kertoo tuore tutkimus. Ensimmäisessä muuttoaallossa tulleet nykyihmiset jatkoivat pitkään metsästystä ja keräilyä samalla, kun uudet tulokkaat raivasivat peltoja naapurikylään.

Tutkijat tarkastelevat luita ulkopuolisilta hiukkasilta suojatussa laboratoriossa Mainzissa. Kuva: Thomas Hartmann / Johannes Gutenbergin yliopisto

Vakiintunut käsitys, jonka mukaan metsästäjä-keräilijät katosivat Euroopasta, kun maanviljelys alkoi, ei pidäkään paikkaansa. Tuore DNA- ja isotooppitutkimus todistaa, että kaksi elämäntyyliä kestivät rinnakkain yli kaksi tuhatta vuotta.

Saksalais-yhdysvaltalaisen tutkimuksen aineistona oli Blätterhöhlen luolasta läheltä Hagenia löytyneitä ihmisluita ja -hampaita. Sekä metsästäjä-keräilijät että maanviljelijät hautasivat luolaan vainajiaan.

Tänäkin päivänä meissä virtaa kummankin ryhmän verta.

Luista selvitettiin sukulaisuussuhteita DNA:n perusteella, ruokavaliota isotooppien perusteella ja ikä radiohiiliajoituksen perusteella.

Tulos oli, että Euroopassa vanhastaan eläneet asukkaat jatkoivat ruokansa hankkimista metsästä vielä pitkään sen jälkeen, kun samoille seuduille oli tullut muuttajia, jotka osasivat viljellä maata ja kasvattaa karjaa. Vanha elämäntyyli katosi vasta viitisen tuhatta vuotta sitten, paljon myöhemmin kuin on luultu.

– Vielä 7 500 vuotta sitten kaikki eurooppalaiset olivat metsästäjä-keräilijöitä. Heidän esivanhempansa olivat ensimmäinen, 45 000 vuotta sitten Eurooppaan tullut nykyihmisten muuttoaalto, selittää genetiikan professori Mark Thomas Kalifornian yliopistosta. 

He selvisivät hengissä jääkaudesta ja myös lämpenemisestä, joka alkoi kymmenisen tuhatta vuotta sitten, ja uusi tutkimus osoittaa, etteivät kaakosta muuttaneet uudet naapuritkaan horjuttaneet heidän elämäntapaansa.

Naimakaupat yhdistivät väestöt

Thomas ja hänen saksalainen tutkijatoverinsa antropologi Joachim Burger ovat aiemmin selvittäneet, että Lähi-idästä tulleet siirtolaiset toivat maanviljelyksen Eurooppaan 7 500 vuotta sitten.

Sen jälkeisistä ajoista on jäänyt hyvin vähän arkeologisia todisteita metsästäjä-keräilijöistä, ja johtopäätös on ollut, että he joko kuolivat nopeasti sukupuuttoon tai sulautuivat tulokkaisiin.

Niin lopulta kävikin, vaikka paljon otaksuttua hitaammin. DNA-tutkimukset osoittavat, että metsästäjä-keräilijänaisia päätyi vaimoiksi viljelijäkyliin, mutta viljelijänaiset eivät lähteneet metsästäjämiehille.

Pohjois- ja Keski-Euroopan metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio oli hyvin erikoistunut. Se oli pääasiassa makeiden vesien kalaa.

– Tämä kuvio on ilmeinen monista tutkimuksista myös nykymaailmassa. Viljelijäväestö piti liittoa metsästäjä-keräilijän kanssa sosiaalisen arvon alennuksena, Burger sanoo.

Ratkaiseva palanen tutkijoita pitkään hämmentäneessä asutuskuviossa oli kanadalaiskollegojen tekemä isotooppitutkimus, jonka perusteella ihmiset voitiin jakaa peltojen antimilla ja kesyeläinten lihalla eläneisiin ja riistansyöjiin – tai pikemminkin kalansyöjiin. 

– Tutkimuksesta selvisi, että Pohjois- ja Keski-Euroopan metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio oli hyvin erikoistunut. Se oli pääasiassa makeiden vesien kalaa, kertoo tutkimuksen johtaja antropologi Ruth Bollongino, joka Burgerin tavoin työskentelee saksalaisessa Johannes Gutenbergin yliopistossa. 

Molempien perimä elää yhä

Blätterhöhleä käytettiin yhteisenä hautapaikkana 400–800 vuoden ajan. Elävät ihmiset kävivät keskenään kauppaa tai vaihtoivat molemmille edullisia tietoja, Bollongino arvelee.

Johannes Gutenbergin yliopiston toisessa tutkimuksessa on laskettu, missä määrin väestöryhmät näkyvät nykyeurooppalaisten perimässä.

Vaikka maanviljelijöiden määrä lopulta päihitti aiempien asukkaiden määrän – olihan tulijoilla taatummin ruokaa –, laskelmasta ilmenee, että tänäkin päivänä meissä virtaa kummankin ryhmän verta. Merkkejä löytyi myös kolmannesta Eurooppaan tulleesta muuttoaallosta, joka muokkasi perimän jokseenkin nykyiselleen 4 500 vuotta sitten.

Tutkimukset on julkaistu Science-tiedelehdessä, ja niistä kertovat myös Johannes Gutenbergin yliopiston verkkosivu sekä New Scientist -lehti.