Lähetysauto Ylermin antenni nousi viimeisen kerran

Pirkanmaan pienimpiä teitä myöten tuttu lähetysauto Ylermi kuljetti Yle Tampereen väkeä viimeistä kertaa perjantaina. Hyvin palvellut auto ehti 17-vuotisen uransa aikana kuulla monta tarinaa - ja jättää toimittajaparan silloin tällöin pulaan.

media
Timo Ruuskanen on kiivennyt Ylermin katolle tarkistamaan antennia, Liisa Leinonen ja Mari Vesanummi katsovat vierestä.
Petri Aaltonen / Yle

Yle Tampereen väkeä 17 vuoden, yli 320 000 kilometrin sekä neljän vaihdelaatikon ja tuulilasin ajan palvellut lähetysauto Ylermi jäi eläkkeelle perjantaina.

Tampereen Radion toimituksen väki juhlisti pitkäaikaisen menopelinsä ansiokasta uraa sekä suorassa aamulähetyksessä tunnelmoimalla että kakkukahveilla.

Aikansa teknistä kärkeä

Kun Ylermi vuonna 1996 ensimmäistä kertaa kurvasi Yle Tampereen toimituksen pihaan, ihasteltiin antennipäistä tulokasta kovasti.

- Samanlaisia autoja oli valmistettu vain kolme; yksi meille, yksi Lahteen ja yksi Helsinkiin. Ylermi edusti aikansa parasta tekniikkaa, muistelee Yle Tampereen tekninen vastaava Timo Ruuskanen.

Ylermi oli saapuessaan erityinen, koska uudenlaisen monitoimipainikkeen ansiosta toimittaja pystyi käyttämään auton lähetystekniikkaa yksin.

- Toisaalta auton takaosan äänipöytämikserillä voidaan radioida esimerkiksi kirkonmenoja, Timo Ruuskanen kertoo.

Maksimipaino Pirkanmaan teillä

Toimittajat muistavat Ylermin rämisevänä kulkupelinä, jolla ei ampaistu ohituskaistalle.

Ylermistä oli komeat näkymät yli muiden autojen kattojen.

Liisa Leinonen

Kuusimetrisen antennin käänteleminen oikeaan suuntaan kävi myös usein tehokkaasta aamujumpasta.

Kesäharjoittelijoiden hermoja koetteli perinteisesti ensimmäinen kerta Ylermin ratissa; pitkän pakettiautomallisen menopelin peruuttaminen tolppia täynnä olevassa autohallissa ei aina onnistunut kertayrittämällä.

Ylermi ehti jättää jälkensä paitsi pirkanmaalaisten kuulokuviin, myös maakunnan pikkuteihin ja pellonpientareisiin. Autoa on vuosien saatossa esimerkiksi nosteltu ojanpohjasta, mikä ei ole ihan pikkujuttu: Ylermi oli tuhti tapaus.

- Autossa on maksimipaino. Ylermi on useamman kerran käynyt katsastusasemalla punnittavana ja saamassa ajoluvan, Timo Ruuskanen sanoo.

Sepon aamuinen menopeli

Monet kuulijat liittävät lähetysauton edesmenneeseen toimittajaan Seppo Lehtoseen, jonka möreä ääni ja hyväntuulinen jutustelu tavoittivat pirkanmaalaiskuulijat aamuisin Ylermin antennin avustuksella.

Kokenut kuski koki Ylermin kanssa eniten: Timo Ruuskanen muistelee, että Seppo ehti jopa kerran ajaa ison auton katon kautta ympäri.

Kun Seppo syksyllä 2011 siunattiin viimeiselle matkalle Ylöjärven kirkossa, seisoi Ylermi ovien ulkopuolella.

- Sepon partavesi tuoksui pitkään Ylermin ratissa. Seppo oli varmaan lätkäissyt kämmenellään partavettä poskelle. Kun kädet tiukasti ratissa kiinni on ajeltu pitkin poikin, niin kyllähän siitä tuoksu jää, Mauri Tikkamäki muistelee.

Patenttiratkaisuja ja korjauskeikkoja

Ylermissä oli omat kommervenkkinsä. Autolla ei esimerkiksi ajettu metriäkään, jos antenni oli pystyssä. Talvipakkasella pystyyn jumittuneen kuusimetrisen antennin tiedetäänkin jumittaneen tekniikan lisäksi toimittajia pitkin maakuntaa.

- Masto aiheutti useasti ongelmia: joko se ei noussut tai laskeutunut. Monesti syynä oli mastovaijerin katkeminen. Tällöin edessä oli aina Helsingin keikka, jossa koko masto vaihdettiin. Näitä keikkoja tuli tehtyä tasaisesti, Timo Ruuskanen kertoo.

Monesti Ylermin kuskilta vaadittiin myös kekseliäisyyttä - tai tuuria.

- Pääpaloaseman pihalla oli suora lähetys meneillään, kun iso tikasauto oli laskenut tassunsa Ylermin konepellille. Auto oli kääntynyt aivan eri suuntaan, mutta lähetyksessä kuului vain pientä rutinaa. Sastamalan torilla jouduttiin puolestaan laittamaan mikrofonijalka tueksi antennille, jotta saatiin lähetys tehtyä, tekniikkavastaava muistelee

Talvinen ojanpohja ja korkokengillä katolle

Joku muistaa kolhineensa Ylermiä, toinen odotelleensa ojassa. Muun muassa tällaisia muistoja toimituksen väeltä kerättiin Ylermin eläköitymisen kunniaksi:

"Olisiko ollut talvea 2009, kun Niemen Omakotiyhdistys vastusti kovin sanoin Niemenrannan osayleiskaavaa. Minä lähdin tekemään iltapäivälähetykseen kello 16.40 suoraa lähetystä Ylermillä. Löysin paikalle hienosti, sain nostettua Ylermin antennin asianmukaisesti ja yhteys studioon saatiin. Haastattelu sujui pakkaskelissä hypehdellen jalalta toiselle. Pakkanen puri poskia ja pieni viimakin taisi olla. Kiitin haastateltavia ja aloin purkaa yhteyttä. Paitsi että. Ylermin antenni ei liikahtanutkaan.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä Ylermin katolle ja yrittää käsivoimin saada kuusimetrinen antenni hilattua alas.

Mari Vesanummi

Soitto tekniikan ihmeelle Timo Ruuskaselle, joka vastasi kotimatkaltaan bussista. Sanoi, ettei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä Ylermin katolle ja yrittää käsivoimin saada kuusimetrinen antenni hilattua alas. Sinä aamuna oli päättänyt laittaa korolliset talvisaappaat. Kyllä jännitti kiivetä liukkaita portaita liukkaalle teräskatolle sellaisilla kipsuttimilla. Pääsin onneksi takaisin keskustaan Ylermin kyydillä enkä ambulanssilla."Mari Vesanummi, toimittaja

_"Ajelin helmikuussa 2013 Pälkäneelle aamusuoran tekoon. Haastateltava varoitteli jo etukäteen peltojen läpi pihaan johtavasta pikkutiestä, joka aamuisesta lumenluonnista huolimatta on hiukan epävarma ajeltava. Pihaan pääsi onneksi helposti, mutta takaisin lähtiessä tie sitten sortui Ylermin alta. Isäntä posotteli apuun traktorillaan, joka sekin oli liian painava huonokuntoiselle tielle, ja siinä sitä sitten oltiin ojassa kahden tuhdin menopelin voimin. Onneksi läheiseltä taimistolta saatiin tunnissa hätiin vielä järeämpää kalustoa, jolla ojanpohjalaiset kiskottiin ylös. Ylermille saattoi tulla kylmä, mutta toimittajasta pidettiin hyvää huolta: lämpimässä tuvassa tarjoiltiin odotuskahvit, ja kotiinviemisiksi annettiin emännän kutomat lapaset. Tampereelle päin kurvatessani vilkaisin vielä runneltua peltoa ja ajattelin, että eipähän ainakaan unohdu toimittajan visiitti ihan heti." _Anna Sirén, toimittaja

"Nyt hyvästelty Ylermi ei ollut suinkaan toimituksen ensimmäinentoimittajakäyttöinen lähetysauto. Sen edeltäjä tuli käyttöön 90-luvun alussa. Aluksi sillä ei ollut erityistä nimeä, mutta se ehti saada Ylermi-nimen ennen poistumistaan käytöstä. Auton ura loppui, taisi olla vaihdelaatikkovikojen vuoksi. Se oli myös Volkkari, vanhempaa mallia vain: neliskanttinen pakettiauto, vielä takamoottori, aluksi käsipelillä veivillä nostettava antenni.

Sepon partavesi tuoksui pitkään Ylermin ratissa.

Mauri Tikkamäki

En varmaan ollut ensimmäinen, joka sillä teki suoran ulkoa, mutta ensimmäisten joukossa. Suora reportaasi tuli Tampereen Lakalaivasta, jossa rakennettiin kolmostien liittymän ramppeja. Antennia ei tarvinnut edes nostaa, korkealta paikalta lensi hyvin Vuolteenkadulle.

Vanhassa Ylermissä oli oikeastaan enemmän tilaa kuin uudemmassa, ehkä laitteita oli vähemmän. Mutta käsin ylös veivattava antenni oli kova urakka ainakin pienikokoisille naisille. Tilalle asennettiin sähkömoottoriveto, mutta sen jälkeen antenni tahtoi jumittua ylös muutaman metrin korkeuteen. Muutoin se oli aika luotettava työkalu.

Uuden Ylermin kanssa tein viimeisen suoran loppukesällä Keskustorilta nuorten koulutustapahtumasta. Ei mennyt kovin hyvin. Syy ei ollut jututettavissa eikä Ylermissä, vaan toimittajan keskittymiskyvyssä. Mutta aurinkoisesta päivästä jäi mukava muisto." Jouni Tanninen, toimittaja

"Ylermistä olin kuullut juttuja jo ennen kuin olin edes tullut Tampereen radioon. Ylermiä kuvailtiin suureksi ja vaikeaksi parkkeerata toimituksen ahtaassa parkkihallissa. Todellisuudessa Ylermistä oli komeat näkymät yli muiden autojen kattojen, ja se oli yllättävän ketterä parkkeerattava. Ensimmäinen yllätys kuitenkin tuli jo ensimmäiselle juttukeikalle lähdettäessä, kun vasta ratin taakse asettauduttuani tajusin, että Ylermissähän oli automaattivaihteet. Onneksi Timo Ruuskanen oli lähtenyt mukaani, ja kärsivällisesti hän opasti vasenta jalkaani läpi Tampereen liikennevalojen olemaan tekemättä mitään koko matkan aikana.

_Ylermin lippa toimi myös monen kesäsateen sateensuojana läpi suorien lähetysten. Erityisen tiivis tunnelma toimittajan ja haastateltavien kesken oli eräällä juttukeikalla, kun komea jyrähtely muuttui suoran lähetyksen aikana kaatosateeksi. Vesimassa vyöryi kesken haastattelun Ylermin alla olevaan sadevesikaivoon, ja lähdin paluumatkalle vasta, kun olin kaatanut tennareistani vedet pois. Samainen sade muuten hukutti osan Tampereen keskustaa veden alle." _Liisa Leinonen, toimittaja