Savonlinnan karjalaisten vanungilla sidottu yhteys

Savonlinnan seudulla asuvein karjalaisten määrää on vaikea arvioida. Paikallisessa Karjalaseuraan on kuulunut enimmillään nelisensataa jäsentä, mikä on murto-osa karjalaisväestä. Muuttoliikettä Savon ja Karjalan välillä on ollut aina. Sotien aikana karjalaista evakkoväkeä kulki Savonlinnan kautta paljon ja moni heistä tänne lopulta myös asettui, kuin vanungilla sidottuina.

Kotimaa
Karjalaisia pitäjänlehtiä lukemassa Mauri Kukko, Minna Lipsanen ja Kerttu Friberg.
Yhä ilmestyvistä pitäjänlehdistä löytyy tietoa karjalaisista juurista. Lukemassa Mauri Kukko, Minna Lipsanen ja Kerttu Friberg.Paavo Koponen / Yle

Elisenvaarasta Savonlinnaan tuleva rata oli monen karjalaisen evakon kulkutie sekä vuonna 1939 että vuonna 1944. Monien matka jatkui Hämeeseen ja Pohjanmaalle, mutta moni asettui lopulta Savonlinnaan, jossa karjalaiset olivat tuttuja vanhastaankin.

Antreassa syntyneen Kerttu Fribergin evakkomatka kävi melko helposti. Isä oli Linja-autoyhtiö M. Ruposella kuljettajana ja toi viimeisessä kuormassa perheensä Savonlinnaan.

- Matkalla ei ollut minkäänlaista vaikeutta. Nukkuakin sai rauhassa. Porsaskin meillä oli autossa mukana, Kerttu Friberg muistelee.

-Savonlinna otti karjalaiset hyvin vastaan. Lapsena jo pääsin yhteisöön ihan mukavasti. Hämeen Tammelassa ei tahtonut paikkaa löytyä edes pikkutytölle eikä pienemmälle veljellekään, kertoo Kerttu Friberg.

Mauri Kukko tuli Savonlinnaan puolestaan junalla. Vuoden 1939 matkasta ei muistikuvia juuri ole. Ensin matka kulki kotipitäjästä Räisälästä Käkisalmeen ja siitä junalla Savonlinnan kautta Pohjanmaalle.

- Vuonna 1944 Räisälästä lähdettäessä noustiin junaan Myllypellon asemalta ja päästiin Kerimäen Silvolan asemalle. Siitä piti jatkaa kuka milläkin keinolla, koska junia tarvittiin muualle, Mauri Kukko kertoo. Kukon onneksi juna viivästyi lähtiessä ja välttyi sen vuoksi Elisenvaaran aseman tuhoisasta pommituksesta.

- Savonlinnahan oli nimenomaan evakkojen kauttakulkupaikka. Rantarata oli varattu sotilaskuljetuksille. Myös karjaa kuljetettiin tätä kautta ja Laitaatsillan jälkeen oli ensimmäinen levähdyspaikka kolmen viikon kävelyn jälkeen, Kukko tietää.

Kaksijakoinen merkitys

Kerttu Fribergille löytyi jo nuorena työtäkin karjalasta tulleista yrityksistä, Kiurun kaupasta ja Tolvasen kemikaliosta ja myöhemmin rahastajana Ruposella. Kerttu Friberg toimi pitkää myös Savonlinnan seudun Karjalaseuran sihteerinä.

Mauri Kukko taas kertoo, ettei karjalaisuudesta ollut töissä hyvä puhuakaan. Saattoi tulla turpaan.

- Mutta jälkeen päin kävi selville, että ne työtoverit ja asiakkaat, joiden kanssa parhaiten tuli toimeen olivatkin karjalaisia juuriltaan, Viipurin poikii, kertoo Mauri Kukko, Savonlinnan seudun Karjalaseuran nykyinen puheenjohtaja

Karjalaisuudella pitkä perinne Savonlinnassa

Kaikki Savonlinnan seudun karjalaiset eivät suinkaan ole evakkoja. Muuttoliikettä on ollut kautta aikojen. Parhaaseen aikaa seurassakin oli nelisensataa jäsentä. Nyt karjalaiset juuret kiinnostavat myös nuorempaa sukupolvea.

Minna Lipsanen on kolmissa kymmenissä. Karjalaisuus on tullut verenperintönä äidin puolelta.

- Kun on ollut koko elämän mukana Karjalaseuran toiminnassa, niin kyllä se vahvasti näky jokapäiväisessä elämässä. Tunnen olevani karjalainen, Minna Lipsanen sanoo.

- Juhlissa ja juhlapyhinä karjalanpiirakka kuulu pöytää. Jouluna pitää olla karjalanpaisti ja muitakin ruokaperinteitä on isovanhempien mukana tullut. Tietyt reseptit ovat käytössä, ehkä vähän savolaisittain muunneltuina, Minna Lipsanen kertoo.

Isovanhemmilta on tarttunut myös tapoja ja puheenpartta, joka monia ihmetyttää.

- Jos puhutaan esimerkiksi vanungista, niin harva tietää mitä se on, Minna Lipsanen sanoo.

- Se on semmoista ohutta lankaa, tulkitsee kerttu Friberg.

- Se on rautalankaa. Kerran yksi karjalaisemäntä kysyi sähkölaitoksen mieheltä että ”millo sie tuot ne vanungit mein seinää?”. Se voi olla myös sähköjohto, täydentää Mauri Kukko.

Vanungilla on sidottu myös karjalaisten keskinäinen yhteys ja yhteys vanhoihin kotipitäjiin.

Juuria etsitään

Yksi karjalaisen perinnön piirre ovat pitäjänlehdet. Niitä on joka pitäjästä. Jotkut ilmestyvät kuukausittain, toiset harvemmin. Mauri Kukko avaa pöydälle Karjalan, Räisäläläisen ja Pyhäjärven.

- Näistä löytyy tietoa juurista, suvuista ja pitäjistä. Sitä Karjalaseurojen toiminta paljolti on, juurien etsimistä. Savonlinnaan tullessakin oli luontevaa etsiä ystäviä seurasta, kertoo Mauri Kukko. Juuret kiinnostavat myös nuoria, joita seuraan kuuluukin aika paljon.

- Tarinailta pidetään kerran kuukaudessa, kahvia juodaan ja kerrotaan asiat moneen kertaan ja hauskaa on, lisää Kerttu Friberg.

Karjala-liitto pitää esillä myös muun muassa karjalaisia kädentaitoja ja musiikkia. Aate elää yhä vahvana.