Historioitsija: Lauri Törni sekaantui natsikumouksen ajamiseen Suomeen

Kolmen maan armeijassa sotineesta Lauri Törnistä on uuden elämäkerran mukaan annettu Suomessa todellisuutta vastaamaton kuva. Kirjan mukaan Törnin pimeää puolta on peitelty ja hänen maanpetostuomiotaan siloteltu.

Kotimaa
Lauri Törni.
Lauri Törni.SA-kuva

Lauri Törnin taistelu alkoi talvisodasta, mutta laajasti tunnetuksi sotasankariksi Törni nousi lopullisesti vasta Neuvostoliiton romahdettua. Dosentti Juha Pohjonen ja tutkijatohtori Oula Silvennoinen arvostelevat maanantaina julkaistavassa Tuntematon Lauri Törni -kirjassaan "jutunkertojia", jotka ovat vääristelleet Törnin tarinaa ja luoneet hänestä omien ihanteidesta mukaista sankarikuvaa.

Tekijät viittaavat muun muassa Törnistä aiemmin tehtyihin kirjoihin. Elämäkerrassa on käyty Törni-kirjoittelun lisäksi läpi myös uusia arkistolähteitä.

- Niin kuin normaalilla ihmisellä on hämmentäviä, ristiriitaisia ja kielteisiä piirteitä, tällaiset asiat on Törniin liittyvässä julkisuudessa lakaistu maton alle, tai sitten niitä on pyritty peittelemään, kritisoi Silvennoinen.

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni oli lahjakas sotilas, joka kirjan mukaan nautti taisteluista. Hänen ongelmansa alkoivat, kun sota loppui.

Sankarista maanpetturiksi

Tutkijoiden mukaan etenkin Törnin jatkosodan jälkeisiä vuosia on peitelty ja kaunisteltu. Törni siirtyi Lapin sodan aikana vihollisen riveihin eli vapaaehtoisena Saksaan SS-joukkoihin. Seurauksena oli kotimaassa maanpetostuomio, jota on myöhemmin väitetty poliittiseksi ja virheelliseksi.

Silvennoinen sanoo, että Törnin syyllisyys on täysin kiistatonta. Oikeusjuttua ei Silvennoisen mukaan voi niputtaa Suomessa vääryytenä pidettyihin sotasyyllisyys- ja asekätkentäoikeudenkäynteihin, kuten Törnin ihailijat ja useat hänestä kirjoittaneet ovat tehneet.

Valpon tunnistuskuva Lauri Törnistä.
Valpon tunnistuskuva Lauri Törnistä vuodelta 1946.Kansallisarkisto

Sotasyyllisyys- ja asekätkentäoikeudenkäynnit olivat poliittisia, sillä molemmat perustuivat taannehtiviin lakeihin ja niihin vaikutti Neuvostoliiton johtaman valvontakomission painostus. Sen sijaan Törnin ja muiden Saksaan lähteneiden rangaistukset perustuivat sekä Suomen että sotaväen rikoslakiin, eikä valvontakomission vaikutuksesta tai painostuksesta löydy maanpetosjutussa todisteita, kirja kertoo.

Ristiriitaisia vaiheita

Törni lähti Saksassa mukaan vastarintaliikkeeseen, jonka perimmäisenä tavoitteena oli kirjan perusteella kansallissosialistien vallankaappaus Suomessa. Törni sai Saksassa vuonna 1945 koulutusta tiedustelu- ja sabotaasitöihin.

- Saksa ryhtyi sodan loppuvaiheessa valmistelemaan vastarintatoimintaa kaikilla niillä alueilla, joista se vetäytyi. Suomi kuului yhtenä ilmansuuntana tähän, ja Törni lähti mukaan Suomen aluetta varten kaavailtuun vastarintaliikkeeseen, joka olisi toiminut Saksan hyväksi ja pyrkinyt saamaan aikaan vallankaappauksen Saksan hyväksi, tutkija Silvennoinen sanoo.

Liikkeeseen värväytyneet perustelivat yleisesti mukaan lähtöään valmistautumisena vastarintaan Suomen miehityksen varalta. Kirjan perusteella vastarintaliikkeen ideologien päätavoite oli kuitenkin radikaalien ja kansallissosialistien vallankaappaus Suomessa, ja neuvostomiehityksen vastustus oli vain väline tässä pyrkimyksessä.

Törni itse sanoi oikeudessa, että Saksaan lähdössä oli kyse vain seikkailusta, eikä hän tiennyt, mitä oli lähdössä tekemään.

- Hän lähti tietoisesti mukaan tähän toimintaan. On vaikea kuvitella, miten hän ei olisi ollut siitä tietoinen, Silvennoinen sanoo.

Suunnitelmat kuivuivat lopulta kasaan, sillä radikaalien voima ei riittänyt kaappaushankkeen ajamiseen ja Saksa hävisi sodan.

Unkarissa kansallissosialistit onnistuivat kuitenkin samankaltaisessa tilanteessa kaappaamaan hetkeksi vallan syksyllä 1944. Seurauksena oli terroriaalto, jonka aikana Unkarin juutalaiset kuljetettiin tuhoamisleireille.

Sota jätti lähtemättömät jäljet

Lauri Törnin elämässä käänteet seurasivat toistaan, sillä hän päätyi lopulta Yhdysvaltain armeijan riveihin. Törnin viimeiseksi taisteluksi jäi Vietnamin sota, sillä hän kuoli vuonna 1965 tiedustelulennolla Laosissa helikopterin törmättyä vuoreen.

Silvennoisen mukaan Törnistä kirjoittaneet ovat vaieneet hänen luonteensa särmistä. Törnissä vaikutti olleen kaksi hahmoa.

- Hän oli kiistattoman lahjakas sotilas, josta monet hänet tunteneet pitivät. Melkein kaikki aikalaistodistajat olivat sitä mieltä, että selvinpäin ollessaan hän oli sävyisä ja sulkeutunut. Alkoholi toi esiin toisenlaisen puolen, jossa hän oli impulsiivinen, väkivaltainen ja vaarallinen ympäristölleen, Silvennoinen sanoo.

- Voi sen sanoa suoraan. Hän oli viinamäen miehiä.

Elämäkerran tekijät torjuvat myös näkemykset, että Törniä olisi ajanut isänmaanrakkaus tai ihanteellisuus. Törni ei itsekään väittänyt, että hänellä olisi muita johtotähtiä kuin sota ja toiminnanhalu. Siviilielämään hän ei kyennyt palaamaan.

Sotilaita ja ajoneuvoja.
Komppanianpäällikkö antamassa käskyjä Laatokan Karjalassa syksyllä 1941. Lauri Törni kuvassa oikealla.SA-kuva

- Kuten niin monelle suomalaisesta veteraanisukupolvesta, sota jätti häneen lähtemättömät sekä ruumiiliset että henkiset jäljet, ja niitä hän ei päässyt koskaan pakoon.

Maanpetostuomio vei Törniltä myös sotilasarvon. Sen palauttamisesta on tehty eduskunnassa 2000-luvulla kaksi kirjallista kysymystä, ja Törnin ihailijat pitävät vaadetta yhä esillä. Tutkijan mielestä haikailut olisi syytä lopettaa.

- Mitään oleellista vääryyttä ei ole tapahtunut. Sotilasarvon menetys oli aivan normaali seuraus kansalaisluottamuksen menettämisestä, Silvennoinen sanoo.

- Suomalaiseen kulttuuriin eivät ole yleensäkään kuulu tällaiset rehabilitointitoimet (arvon palauttaminen), vaan asioissa olisi parempi edetä keskustelun kautta.