Sanna Ukkola: Naiset, me teemme sen itse!

Naisesta ei nyky-Suomessa saa mainita enää edes hiusten väriä ilman, että joku pahastuu.

Yle Blogit
Sanna Ukkolan blogikuva.
Sanna Ukkola. Veikko Somerpuro.

Tiedän aivan liikaa kansanedustaja Leena Harkimon yksityiselämästä. Tiedän, mitä näkyy, kun katsoo hänen kotitalonsa ikkunasta ulos, tiedän, kuinka hän on tavannut nykyisen miehensä, millä keinoilla hän taistelee alleja vastaan, mitä hän ajattelee rakkaudesta ja mitä hän syö. Leena Harkimon poliittisista saavutuksista taas en tiedä yhtään mitään - vaikka politiikan toimittaja olenkin.

Tiedän myös, miten Jaana Pelkonen kohtasi miehensä ja kuinka häntä kosittiin, tiedän, milloin Sari Sarkomaa hakee lapsensa hoidosta, tiedän, että Nasima Razmyar rakastui miehessään huumoriin ja ulkonäköön ja että Eija-Riitta Korhola kokee syyllisyyttä naisellisuudestaan. En ole ihan varma, kiinnostavatko nämä asiat minua ja haluaisinko tietää niitä, mutta tiedän silti.

Naistenlehdet nostavat naispoliitikkoja tarkoituksella ennen vaaleja.

Naispoliitikot esiintyvät meikattuina, stailattuina ja muotivaatteisiin puettuina naistenlehtien kansissa - yleensä juuri ennen vaaleja ja usein vaalien välilläkin. He avautuvat yksityiselämästään, rakkauksistaan, lapsistaan ja miehistään - eivätkä mainitse haastatteluissa politiikkaa sanallakaan.

Naistenlehtihaastattelut ja verkkosukkaposeeraukset tuovat uralle nostetta ja poliitikolle tunnettuutta. Naistenlehtien toimittajat eivät kysy naispoliitikoilta kiusallisia tai hankalia kysymyksiä - vaan tarjoavat kiiltokuvajulkisuutta ja takuuvarmoja äänestäjiä naisista, jotka eivät politiikasta perusta.

Naistenlehdet nostavat naispoliitikkoja tarkoituksella ennen vaaleja. Esimerkiksi Mari Kivininiemi sai runsaasti palstatilaa viestimissä ennen keskustan puoluekokousta, jossa hänet valittiin puheenjohtajaksi. Naistenlehtien toimittajat pitivät Tampereen yliopiston tutkimuksessa hyvänä asiana sitä, että Kiviniemeä nostettiin, koska "on edelleen poikkeuksellista, että naispoliitikko nousee Suomessa näin merkittävään asemaan".

"Kiviniemi on ainoa naisehdokas, ja me ollaan naistenlehti, niin me voidaan pokkana valita se nainen sieltä", eräs toimittaja vastasi yliopiston kyselyssä.

"Paavo Väyrynen ei pääsisi lehteen. Keski-ikäinen tai vanhempi miespoliitikko ei meillä näy", toinen kommentoi.

Naispoliitikko saa toki vaikuttaa myös siihen, mitä aiheita toimittaja haastattelussa käsittelee.

Viestintäpäällikkö Eveliina Talvitiekirjoitti hiljattain teoksenKeitäs tyttö kahvia. Siinä useat tunnetut naispoliitikot valittivat sukupuoleensa liittyvistä ennakkoluuloista, joihin he ovat urallaan joutuneet törmäämään. Tytöttelyä, vähättelyä ja lasikattoja. Niinpä niin.

Matti Vanhasen uimapukukuvista otsikolla "Vau mikä Matti!" ei noussut minkäänlaista hälyä.

Pääministeri Mari Kiviniemestä takaapäin otetusta kuvasta nousi aikoinaan valtaisa kohu - naisasianaiset paheksuivat ja tasa-arvoasioista vastannut ministeri Stefan Wallin lähetti jopa myllykirjeen lehdelle. "Tasa-arvoministerinä ja miehenä en voi mitenkään hyväksyä sitä, että naispoliitikkoa ja hänen "toista puoltaan" käsitellään näin alentavalla tavalla", Wallin jyrähti.

Samassa lehdessä vähän aikaisemmin julkaistuista Matti Vanhasen uimapukukuvista otsikolla "Vau mikä Matti!" ei noussut minkäänlaista hälyä.

Viimeksi feministit pahastuivat, kun Jutta Urpilaisen punaiset kynnet vilahtivat televisiouutisissa. Valtiovarainministerin tv-uutisissa näytetyt kuvat olivat Helsingin Sanomien kolumnistin mielestä esimerkki "arkipäivän seksismistä". Naisesta ei nyky-Suomessa saa mainita enää edes hiusten väriä ilman, että joku pahastuu.

Ruotsissa useat Folkets Bio -elokuvateatterit ovat aloittaneet elokuvien Bechdel-testauksen - ja ne aikovat ottaa sen osaksi elokuvien markkinointia.

Hyväksytyn A-merkinnän saavat jatkossa sellaiset elokuvat, jotka läpäisevät kuuluisan Bechdelin testin. Testi mittaa, onko elokuvissa kaksi (tai useampi) nimettyä naishahmoa, jotka puhuvat jostakin muusta kuin miehistä. Huomattavan suuri osa elokuvista ei tätä testiä läpäise. Naisten henkilöhahmot ovat pinnallisia, niillä ei ole välttämättä edes nimiä ja kun ne puhuvat, ne höpöttävät miehistään.

Haluaisin samanlaisen testin naistenlehtiin naispoliitikkojen haastattelujen yhteyteen. Tai kyllä naispoliitikot toki puhuvat naistenlehdissä muustakin kuin miehistään - nimittäin lapsistaan, perheestään, ulkonäöstään ja laihdutuksestaan.

Sorry naiset, me teemme sen ihan itse!

Sanna Ukkola
Kirjoittaja on A-studion politiikan toimittaja