Kalliomaalausten viestit kiehtovat mutta tuskin koskaan aukeavat

Suomen runsaat sata tunnettua kalliomaalausta ovat uhmanneet aikaa tuhansia vuosia. Muinaistaiteen harrastajia kiehtovat näennäisen yksinkertaiset kuvat ja niiden välittämä kuva kivikauden ihmisten maailmasta. Tulkinta vain tuntuu aina karkaavan jonnekin ajan ikuisuuksiin.

kulttuuri
Kalliomaalauksia Verlassa
Markku Karvonen / Yle

Kalliomaalaukset tuovat viestejä tuhansien vuosien takaa. Mitä viestit ovat, onkin arvoitus ja tulkinnanvarainen asia. Osa kiehtovuutta on muinaisten kuvien työläs löytäminen ja heikkojen merkkien tutkiminen. Aika on kuluttanut ja himmentänyt kuvioita, eikä kaikista osata sanoa mitä ne esittävät, vai esittävätkö mitään.

Suomen Muinaistaideseuran aktiivit ovat jo 15 vuoden ajan löytyneet Hämeenlinnasta. Seura on mm. tehnyt useita retkiä Äänisen rantamien kalliouurroksille jäljittäessään pohjoisten kulttuurien juuria. Viimeisin retkikohde olivat Ranskan tippukiviluolat. Muinaistaideseura järjestää kallioon piirretyistä kuvista juhlaseminaarin lauantaina Hämeenlinnassa.

Kalliomaalausten bongarikäsikirja opastaa jokamiestä

Suomen kalliomaalaukset ovat enimmäkseen vaikeapääsyisissä paikoissa vedestä kohoavien jyrkkien kallioseinämien kyljissä. Maalausten hankala löytäminen herätti kirjailija Jukka Parkkisessa ja toimittaja, arkeologi Tuija Wetterstrandissa ajatuksen koota kirjaksi opas, joka neuvoo jokamiehenoikeuksiin perustuvat tavat löytää esihistorian kiehtovia merkkejä.

Maalaukset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta niin syrjässä, että niille pitää varta vasten mennä.

Tuija Wetterstrand

Paitsi että maalausten äärelle voi olla työläs löytää, niiden huomaaminenkin vaatii ajan kuluttavan vaikutuksen takia silmää. Kirja Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja on julkaistu sekä paperikirja- että pdf-versiona.

– Kirjallisuutta maalauksista on paljon, ja ne ovat löydettävissä, koordinaatteja löytyy monestakin paikasta. Niiden avulla vain voi olla aika pöpelikössä, kuten meille kävi aluksi. Maalaukset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta niin syrjässä, että niille pitää varta vasten mennä. Niillä käyvät lähinnä vain asianharrastajat. Nyt on kirjan valmistumisen jälkeen löydetty vielä uusiakin kalliomaalauksia, kuten Heinävedeltä ja Puumalasta. Varmaan ne on aikaisemminkin huomattu, mutta vasta nyt ymmärretty, että kyseessä on kalliomaalaus. Ja varmasti niitä tulee löytymään vielä lisää, povaa Tuija Wetterstrand.

Maalaukset ja muinaistaide vievät mukanaan

– Joku niissä alkoi kiehtoa ensi kosketuksesta lähtien. Ne ovat usein aika yksinkertaisia, vaikeita erottaa, usein aika puuroutuneitakin. Mutta se ajatus, että vuosituhansia sitten joku on tehnyt merkkejä kallioon, niin sitä yrittää päästä kiinni siihen aikaan ja mitä ihmisen pään sisällä on liikkunut. Millaisen tarkoitukseen maalaukset on tehty? Jotenkin sitä yrittää, mutta aina niiden tarkoitus jollakin tapaa kuitenkin häviää ikuisuuteen.

Kuvien aiheet ovat toki erilaisia kuin vaikka juuri ranskalaisissa luolissa näkemämme, Suomen kuviin verrattuna välissä on kymmeniä tuhansia vuosia ja kulttuuri on toinen.

Mervi Suomalainen

– Nimenomaan maalauksissa maailmojen välillä liikkuminen ja eri maailmojen läsnäolo viehättävät. Niistähän on useita eri selitysmalleja, mutta nykyisen shamanistisen selitysmallin mukaan ne kuvaisivat shamaanin matkoja tuonpuoleiseen, yliseen ja aliseen maailmaan hakemaan tietoa. Ja kyllä niissä on paljon shamanistisia aiheita, kuten kaatuvia ihmishahmoja, ja sitten kala tai käärme siinä vieressä. Kyllä se antaa ajatuksen shamaanista menossa transsiin ja ottamassa apuhahmon matkalla toiseen maailmaan, miettii toimittaja ja arkeologi Tuija Wetterstrand.

– Toinen asia mikä tekee vaikutuksen, ovat ne paikat joista kuvat löytyvät. Ne ovat aina jollakin tapaa erityisiä, joku voisi sanoa, että niissä on tiettyä pyhyyttä. Itse olen vuosien aikana herkistynyt bongaamaan paikkoja ja luonnonmuodostumia, jotka ovat herättäneet ihmisten huomiota jo vuosituhansien ajan, ja sitä kautta ehkä myös huomaamaan kuvia, sanoo Muinaistaideseuran sihteeri Mervi Suomalainen.

– Kuvien aiheet ovat toki erilaisia kuin vaikka juuri ranskalaisissa luolissa näkemämme, Suomen kuviin verrattuna välissä on kymmeniä tuhansia vuosia ja kulttuuri on toinen. Minulle päällimmäiseksi nousee kaikissa ihmisen suhde luontoon, joka tulee eläinkuvien kautta. On selvää että eläinten kuvia on enemmän kuin ihmisten kuvia. Ja jos on osattu anatomisesti täydellisesti kuvata biisoneita, hevosia ja mammutteja, ja täällä meillä Suomessa hirviä, niin miksi ihmiset on kuvattu tikku-ukon kaltaisesti viitteellisinä, se on kiehtova kysymys.

– Suomen kuvissa kiinnostavaa on myös, että ne ovat maalauksina niin erilaisia kuin vaikka uurroksina tehdyt Äänisen kuvat. Äänisellä korostuu vesilintu, Suomessa taas hirvi ja vene. Miksi? Mitä se taas kertoo meidän alueemme ihmisten kulttuurin erityislaatuisuudesta, Mervi Suomalainen miettii.

Muinaistaideseuran 15 vuoteen mahtuu retkiä, seminaareja, julkaisuja…

– Mielenkiintoista on ollut seurata miten tiede on kehittynyt, miten ajoitukset ovat muuttuneet, käsitys esihistoriasta on saanut lisää jatkumoa jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Itse ajattelen, että ihmisyys ei sitten kivikauden ole hirveästi muuttunut. Olemme olleet suunnilleen samanlaisia. Se mikä meitä erottaa on teknisen kehityksen häkellyttävyys, joka saa meidät itsemme tuntemaan entisajan ihmistä fiksummaksi, arvelee Muinaistaideseuran puheenjohtaja Pekka Lehtimäki.

Suomalaisissa kuvissa minua viehättää niiden vaatimattomuus.

Pekka Lehtimäki

– Suomalaisissa kuvissa minua viehättää niiden vaatimattomuus. Myös se että kun ne ovat avokalliossa, niistä on todennäköisesti osa kadonnut. Ja kun nykyään yritämme niitä hahmottaa, kuvia pitää tutkia erittäin tarkasti. Nykyisellä valokuvaus- ja korostustekniikalla pystytään saamaan niistä merkittävästi lisää irti. Ja näennäisen vaatimattomat kuvat eivät ole lainkaan vaatimattomia, kun tulkitsee mitä niissä on esitetty.

Kanta-Hämeen ainoa tunnettu kalliomaalaus on Hämeenlinnassa Lammilla. Pääjärven rannasta nousevan Hopeakallion paadessa on 2000-luvun puolivälissä kalliomaalaukseksi tulkittu joukko punamultalaikkuja. Se on samalla Suomen toiseksi läntisin tunnettu kalliomaalaus. Hopeakallioon sopii myös yleinen piirre paikan huomiota kiinnittävyydestä: sivulta kallio näyttää ihmisprofiililta.