Näkökulma: Apua, kaverini kääntyi muslimiksi – osa 3

Huomenna se vihdoin on, islam-ilta. Päähän on tarttunut paljon uutta tietoa, mutta islamista on edelleen ristiriitaiset fiilikset. Huiviin pukeutuminen ei helpota olotilaa.

Ajankohtainen kakkonen
Kati Leskinen.
Kati Leskinen.Yle

*Sailalla *on paljon erilaisia huiveja sängyn päällä. Saan valita itse omani. Haluan päälleni jotain neutraalia, ei mitään kovin huomiotaherättävää.

Beige, olkoon se lookkini tänään.

Olemme päättäneet lähteä Turun keskustaan huivit päässä. Haluan kokea, millaisia ajatuksia vaatekappale herättää ohikulkijoissa.

Muistan ajatelleeni joskus suomalaisnaisen huivi päässä nähtyäni, että siinä menee taas yksi miehensä alistama ja itsensä verhoamaan pakottama pohjoismaisen tasa-arvovaltion periaatteista luopunut käännynnäinen.

Huivi on vieras pukine, jota ympäröi vahva tunnelataus – veikkaan, että monilla suomalaisnaisilla aika negatiivinen sellainen.

Bussimatkan ensimmäiset katseet

Bussi lipuu Lauste-nimisen lähiön ohi. Lausteella on paljon maahanmuuttajia ja sen huomaa pysäkeiltä kyytiin nousevien ihmisten reaktioissa: minuun ei kiinnitetä mitään erityistä huomiota. Joku vanhempi ihminen saattaa vähän vilkaista, mutta ei pitkään, viipyilevästi.

Reaktiot lisääntyvät mitä lähemmäs keskustaa saavumme.

Nuori mies tulee kyytiin Kupittaan kohdalla ja katse viipyy meissä pitkään. Tarkoitus oli kaiketi mennä nopeasti ohi, mutta huivipäiset naiset kiinnostavat. Ja nuohan ovat vielä suomalaisia!

– Itse en ole kokenut paljonkaan huutelua tai ahdistelua huivin käytön takia, enemmänkin vain oudoksuvia katseita. Jotkut ovat tulleet jopa positiivisellakin mielellä kyselemään miksi käytän huivia. Joillekin muslimeiksi kääntyneille suomalaiskavereilleni on kylläkin huudettu kaduilla, että menkää Somaliaan, kotimaahanne takaisin. Se on aika huvittavaa, koska he ovat vaaleaverikköjä, suomalaisten näköisiä, sanoo Saila.

Katson ihmisiä rohkeasti silmiin. Yritän olla ylpeä huivistani, itsevarma, koska haluan kohdata heidän katseensa varmuudella. Kukaan ei tuijota, se ei olisi korrektia. Katseet ovat nopeita. Uskon, että heidän tekisi mieli kytätä kauemmin, mutta kun ei kehtaa.

Hijab, niqab, burkha

Päälläni on huivin kevytversio, hijab, joka peittää hiukset (miinus allekirjoittaneella etutukan, joka pyrkii koko ajan huivista ulos). Niqab peittää koko kropan jättäen silmät näkyviin.

Burkha on heviversio, jossa koko kropan peittämisen lisäksi silmät ovat eräänlaisen ristikkoverkon takana. En ole koskaan nähnyt burkhaa Suomessa asuvan päällä. Oletko sinä? Jos, missä?

Sailan mukaan peittävän pukeutumisen tarkoitus islamissa liittyy tiettyyn häveliäisyyden ja säädyllisyyden ideaan.

– Peittävän pukeutumisen tarkoitus on välttää sitä, että keskitymme ihmisen ulkomuotoihin. Peittävä pukeutuminen ei koske vain naisia, vaan se koskee myös miehiä, vaikka miehillä kriteerit tosin ovat erilaiset, koska heidän fyysinen ulkomuotonsa on eri. Islamissa ajatus on se, että näkyvä kauneus peitetään, se on turhaa seksuaalisuuden korostamista.

Saila siis sanoo, että peittävän pukeutumisen pitäisi taata se, että keskitymme toisessa ihmisessä siihen, mitä hän on ja mitä hän sanoo, ei siihen, miltä hän näyttää. Todellisuus on kuitenkin näyttänyt, että huivi myös eristää, koska ennakkoluulot sitä kohtaan ovat kovat.

– Esimerkiksi yliopistolla huivi on aiheuttanut reaktioita. Joskus kun olen kirjoittanut esimerkiksi esseen ja lähettänyt sen eteenpäin kaikki on ollut ok, olen saanut hyvän vastaanoton. Mutta sitten, kun minut nähdään, niin tuntuu, että kykyjäni epäillään, en ole enää luotettava tieteentekijä.

Huivia ei tarvitse käyttää kotona perhepiirissä. Musliminaisen täytyy peittää kaikki paitsi kasvot ja kädet ranteesta alaspäin kaikkien miesten läsnä ollessa, paitsi jos mies on lähipiiristä eli oma aviomies, oma setä/eno tai veli, omat pojat tai puolison pojat, oma isä ja isoisä tai alle murrosikäiset pojat.

Eräs lukija kysyi Sailalta edellisen kirjoitukseni yhteydessä, että mitä hänen miehensä sanoisi, jos hän luopuisi huivista. Saila vastaa, että he eivät ole edes keskustelleet huivin käytöstä koskaan. Hänen miehensä sanomiset eivät vaikuta hänen huivin käyttöönsä: on jokaisen oma valinta pitääkö huivia vai ei.

– Huivi on osa islamin periaatteiden mukaista pukeutumista. Huivin käyttö ei liity mieheeni mitenkään, pidin huivia jo ennen kuin tunsin hänet ja pitäisin huivia vaikka en olisi naimisissa, perustelee Saila.

Mummot kyyläävät, mies flirttailee

Kävelemme Sokokselle vessaan, koska kuriton huivini tarvitsee taas kiristystä. Saila sanoo, että vessasta tullut keski-ikäinen nainen luo meihin tympääntyneen katseen. Kun palaamme vessareissulta, alakerran ulko-oven edessä istuu pitkällä penkillä liuta mummoja. Tilanne huvittaa, tiedän, että he uskaltavat tuijottaa. Hämmentyneet katseet seuraavat meitä ulos.

Toisessa keskustan liikekeskuksessa nuori maahanmuuttajataustainen mies katsoo minua ja hetken ajattelen, että katseessa on flirttiä. En tiedä, onko hän muslimi. Minulle tulee kiusaantunut olo. Onko peitetty, salattu, tehty miestä varten? Ja nimenomaan vain yhtä miestä, aviomiestä varten. Missä on minuus, kun olen peitetty?

– Koska huivi ei ole sinulle oma valinta, koet sen negatiivisena, mutta huivia käyttävälle minuus voi olla juuri se ”huivillinen minä" ja jos siitä pakotetaan luopumaan, hän saattaa tuntea itsensä alastomaksi ja kysyä puolestaan missä on minuus. Ei saa kiinnittyä vaatekappaleisiin sinänsä, vaan siihen, mitä ne merkitsevät ihmiselle, miten he kokevat ne merkitykselliseksi, sanoo Saila.

"Huivia käyttävä nainen ei ole alistettu"

Olemme kierrelleet jonkin aikaa kaupungilla. Päädymme Stockmannille lounaalle. Väki vaihtuu, katseet kohtaavat.

Alan väsyä. Haluan huivin pois. Pääni tuntuu pallolta. Ehkä huivi sopii kapeakasvoisille tytöille, kuten Sailalle paremmin.

En jaksa enää kohdata ihmisten katseita, väistelen niitä. Alan jo haluta kertoa heille, että enhän minä mikään muslimi ole, teen vain tällaista testiä. Siis, katsokaa, tämä on vain leikkiä! Olen niin kuin te muutkin!

Sailalle tämä ei ole leikkiä.

Saila kertoo, että hänelle oli vapauttava kokemus alkaa pukeutua peittävämmin: hän koki kireisiin farkkuihin ja tiukkaan toppiin pukeutumisen ahdistavaksi.

– Se, missä kukin tuntee olonsa kotoisaksi, voi vaihdella. Meidän ei tarvitse olla toisen kengissä, mutta voimme ymmärtää että meillä on kaikilla "erilaiset kengät” ja kunnioittaa sitä.

– Huivin käyttö on minulle myös eräänlainen tasa-arvotaistelu. Haluan kysyä, että eikö muslimilla ole tosiaan muuta vaihtoehtoa kuin vain pukea bikinit päälleen, jos haluaa tulla hyväksytyksi Suomessa? Haluan taistella sitä käsitystä vastaan, että huivia käyttävä musliminainen on alistettu. Islam on tiettyjen eettisten periaatteiden mukaan elämistä. Pukeutuminen on yksi osa sitä.

-Ja jos halutaan puhua vapaudesta, niin onko länsimaalainen nainenkaan täysin vapaa valitsemaan miten haluaa pukeutua, vai onko se pikemminkin muotibisnes ja markkinavoimat, jotka sanelevat kulloinkin, miltä naisen tulee näyttää?

Saila on valinnut huivin käytön itse, hän haluaa käyttää huivia. On kuitenkin myönnettävä, että kaikki musliminaiset eivät voi valita itse. Tai jos valitsevat, se ei tapahdu ilman seurauksia.

Huomisessa islam-illassa on vieraana nuori espoolaisnainen, joka lopetti huivin käytön ja päätyi sen takia isänsä hylkäämäksi ja koko suvun mustaksi lampaaksi.

Ei se näinkään saa mennä. Myös jotkut suomalaisnaiset ovat joutuneet perheensä hylkäämiksi, koska ovat kääntyneet muslimiksi tai alkaneet käyttää huivia.

Toivon, että muslimiyhteisö osallistuu keskusteluun siitä, miksi nainen peittää itsensä tietyllä tavalla. Miksi hijab, niqab, tai burkha? Missä menee valinnanvapauden rajat?

Entä missä menee hyväksynnän raja: pitäisikö meidänkin tulla joissain asioissa muslimeja vastaan tai ainakin aloittaa vuoropuhelu toistemme kanssa? Muun muassa näistä aiheista lisää huomenna TV2:lla, alkaen klo 21.

Sailalle: Kiitos, että päästit minut urkkimaan elämääsi ja uskoasi, tutustutit minut moskeijaasi ja lähdit huiviretkelle. Niin kliseistä, mutta ennakkoluuloista ei pääse kuin nostamalla ne pöydälle ja keskustelemalla niistä. Kaikkea en vieläkään ymmärrä ja islam aiheuttaa edelleen paljon ristiriitaisia tunteita.

Mutta jutellaanhan taas pian lisää?