Ahmakojulla yön pimeät tunnit ovat täynnä vahvoja tunteita

Metsässä paljon kulkeva mies löytää harrastuspajansa syviltä korpimailta. Kainuulaiskaverukset eivät viihdy autotalleissa rassaamassa moottoreita, vaan kaksikko rakensikin itselleen ahmakojuja, jotta he pääsivät seuraamaan Pohjolan hyeenaksi nimetyn ahman elämää.

luonto
Ahma haaskalla.
Pentti Kallinen

Tapio Lappalainen kantaa metsässä mukanaan sankoa, jolla viedään ahmojen kuvauskojulle niiden lempiruokaa.

- Sikaa ne tykkäävät syödä. Ahmat ovat valmiita kiipeilemään hyvinkin korkealle herkkupalan perässä. Lisäksi eläimet kääntelevät isojakin kiviä saadakseen haluamansa.

Ahmojen seuraamista harrastava Lappalainen kertoo laittavansa lihat kiinni kelopuihin porattuihin koloihin. Kojun lähelle kerätyt puut, kannot ja oksat ovat tarpeellisia.

- Tämä on ahmojen oma temppurata. Täällä ne temmeltävät, kulkevat pitkin puita ja tavoittelevat tassuillaan ruokaa.

Ilmo Juntunen kertoo, että ahmakoju oli aluksi heidän kahden harrastuspaikka seurata eloisaa ja leikkisää eläintä.

- Joku menee autotalliin rassaamaan moottoreitä, me tulemme tänne. Se vaan on yllättänyt, että myös ammattimaiset luontovalokuvaajat ovat soitelleet, että saisiko täällä kuvata ja yöpyä.

- Olemme luvanneet heidän tulla, ja kovasti he ovat mieltyneitä paikkaan.

Tapio Lappalainen laittaa sianlihaa keloon tehtyihin reikiin.
Tapio Lappalainen piilottaa sianlihaa keloon ahman etsittäväksi.Sanna Kähkönen / Yle

Erämaan yksinäinen kulkija on myytti

Tapio Lappalaisen ja Ilmo Juntusen ahmojen katselupaikka kattaa kolme kojua. Paikka sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Kajaanin lentokentältä ja seitsemän kilometrin päässä Talvivaaran tehtaasta. Edes ahmakojujen läheisyydessä mekastava metsäkone ei säikytä eläintä.

- Tämä paikka valikoitui siksi, että ahmat olivat tämän ensin valinneet mieleisekseen. Ahma ei tule sinne, minne ihminen tahtoo, vaan juuri toisin päin.

- Huomasimme, että ahmat tykkäävät ruokailla täällä, lisäsimme ruoan määrää ja lopuksi toimme kopit.

Sianlihaa keloon tehdyssä reiässä.
Sianliha työnnetään keloon tehtyihin reikiin.Sanna Kähkönen / Yle

Ahmaa on pidetty yksinäisenä kulkijana, erämaiden erakkopetona. Ilmo Juntunen kertoo ahman olevan näätäeläin, mikä näkyy sen käyttäytymisessä.

- Se yksinäisyys on myytti, vaikka ahma kulkee kyllä itsekseen ja yksin. Riista- ja kalataloudenlaitoksella työskennellyt Seppo Ronkainen kertoi, että ahman sukulainen näätä oppii jopa viikossa syömään ihmisen kädestä. Saman olemme huomanneet täällä ahmasta. Puolen vuoden jälkeen ne tulivat parhaillaan seitsemän metrin päähän. Jotkin ahmayksilöt ovat äärettömän uteliaita. Kuvaajat saivat niistä kuvia jopa kopin ulkopuolella.

Ahman nimihän tulee sanasta ahmatti, ja sitä kyllä puoltavat nämä sikakimpaleet, jotka täältäkin häviävät alta aikayksikön.

Tapio Lappalainen

Kaksikko Lappalainen ja Juntunen kulkee metsässä tietoisina siitä, mitä heidän kopeillaan tapahtuu. Lisäksi miehillä on valtava määrä tietoa eläimestä.

- Ahman jäljen erottaa muun muassa susista ja ketuista siksi, että ahmalta jää viisi kynnen jälkeä, muilta neljä. Ahman nimihän tulee sanasta ahmatti, ja sitä kyllä puoltavat nämä sikakimpaleet, jotka täältäkin häviävät alta aika yksikön niiden suihin.

Pohjolan hyeena nousee vaikka linnunpönttöön

Ahma on Lappalaisen ja Juntusen mukaan harvinainen ja uusi kohde kuvata. Ruoan perässä se on valmis tekemään erikoisiakin temppuja.

Siitäkö ne ahmat villiintyivät. Siinä lähti pöntöstä kattokin irti, kun eläin haki ja haki herkkuaan. Siitä saimme hyviä kuvia. Kerran laitettiin korkealle myös hirvenpää, ja sen kimpussa ahma nujusi aika kauan.

Tapio Lappalainen

- Kerran kuultiin, että ahma syö mielellään telkän pöntöstä sinne jääneitä munia, niitä jotka eivät ole kuoriutuneet. Me sitten keksimme rakentaa pönttöjä, joihin laitettiin kananmunia ja lihaa. Se pöntön kiinnittäminen oli meille jo melkoinen urakka, kun raskas pönttö piti kiinnittää niin korkealle.

- Siitäkö ne ahmat villiintyivät. Siinä lähti pöntöstä kattokin irti, kun eläin haki ja haki herkkuaan. Siitä saimme hyviä kuvia. Kerran laitettiin korkealle myös hirven pää, ja sen kimpussa ahma nujusi aika kauan, saamatta sitä irti, muistelee Tapio Lappalainen.

- Ahman koko elämähän perustuu uteliaisuuteen ja loputtomaan tutkimiseen, sanoo Ilmo Juntunen.

Ruotsissa ja Norjassa haaskat ovat kiellettyjä ja siksi ahmojen kuvaaminen on hankalaa.

- Ulkomailta tulevat arvostavat, että täällä Suomessa kuvaaminen onnistuu. Ahmojen kuvaajat ovat mieltyneet myös Lieksaan. Siellä on hyvin pitkälti samanlaiset olosuhteet kuin täällä. Lisäksi ahma on Suomessa täysin rauhoitettu, minkä vuoksi eläin saa olla rauhassa.

- Alkaa myös tuntua siltä, että karhu ei ole enää niin kiinnostava kohde kuvata. Se kun vaan on semmonen kookas ja kömpelö. Karhu on semmonen ykstotinen torvensoittaja. Se kävelee paikalle ja vilkaisee kerran, syö ja lähtee pois. Ahma puolestaan ei ole hetkeäkään paikallaan.

Ahman katselukoju.
Sanna Kähkönen / Yle

Sitkeä kuvaaja tulee eläinten perässä Intiasta saakka

Ympäri vuoden metsässä kulkeva ahma koettelee kuvaajansa sitkeyttä.

- Se liikkuu parhaiten yöllä, ja parhaimmat kuvaajat ovat odottaneet vuosikymmenet sitä parasta kuvaa. Se vaatii myös kesyttelyä.

Se on tarkkaa hommaa. Yksi koju on esimerkiksi rakennettu niin, että kuunvalo tulee talvella oksiin tietystä suunnasta, että se valaisee eläimen oikein.

Ilmo Juntunen

- On olemassa toki teknisiä apuvälineitä, kuten lämpökuvaus, joka helpottaa huomattavasti kuvaamista.

- Infrapunakameroitakin on saatavilla, mutta niiden hinta on sietämättömän kova, sanoo Ilmo Juntunen ja jatkaa, että lämpökuvauksesta hänellä on hyviä kokemuksia.

Ahmakopistaan ulos tähyilevät Tapio Lappalainen ja Ilmo Juntunen muistelevat tapauksia, jotka ovat jääneet mieleen luontovalokuvaajista.

- Meillähän kulkee tässä kojujen läheisyydessä muitakin eläimiä kuin ahmoja. Kerran eräs intialainen nuorimies tuli kuvaamaan pöllöjä yhdeksi päiväksi ja lähti sen jälkeen takaisin kotimaahansa.

Miehet korostavat ravintohoukutteiden käyttöä kuvaamisessa.

- Niinhän toimitaan sirkuksissakin, eli opetetaan ruualla. Saadaan eläin käyttäytymään ja menemään sellaisiin paikkoihin, joihin ihminen haluaa. Näillä kojuilla eläin menee mahdollisimman kuvaukselliseen paikkaan.

- Olemme myös rakentaneet paikan sillä tavalla, että täällä saisi parhaat mahdolliset kuvat. Se on tarkkaa hommaa. Yksi koju on esimerkiksi rakennettu niin, että kuunvalo tulee talvella oksiin tietystä suunnasta, että se valaisee eläimen oikein.

Leikkisää eläintä seurannut Ilmo Juntunen kokee juuri yön tunnit mielenkiintoisiksi odottaa ahmaa.

- Sanoisin, että kun ahma saapuu pimeällä kojun lähelle, tunne on vahva, ja oikeilla välineillä siihen hetkeen pääsee kuvaamalla kiinni.