"Uskoon tulemiseen liittyy myös häpeän tunteita"

Kirkon ja teologian kannalta ei ole merkitystä sillä, millä tavalla ihminen on tullut uskoon. Näin sanoo Helsingin Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo, jonka mielestä kirkon kynnyksen pitää olla matala. Muusikko Kari Peitsamon mielestä uskoon tulemiseen liittyy myös häpeää.

Kotimaa
Kari Peitsamo ja Teemu Laajasalo
Teologiaa opiskeleva muusikko Kari Peitsamo ja Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo puhuvat uskosta ja uskooontulosta.

Kirkkoherra Teemu Laajasalo ja muusikko Kari Peitsamo kertoivat omasta uskostaan Aamu-tv:ssä. Laajasalo kertoi oman uskonsa perustuvan kasteeseen ja kotikasvatukseen.

- Mulla ei ole ollut painiskelua tai etsikkoaikoja, vaan olen ollut kodissa, joissa on luettu iltarukous ja mä olen käynyt Kaija-tädin pyhäkoulussa, Laajasalo kuvailee.

Papin uransa alkuaikoina Laajasalo pohti, voiko näin helposta Jumala- ja kirkkosuhteesta olla jopa haittaa, kun käy keskusteluja väkevästi uskoon tulleiden kanssa. Kirkon näkökulmasta sillä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan väliä, miten ihminen uskon löytänyt.

Muusikko Kari Peitsamon mielestä niin sanotulla tapakristillisydelläkin on paikkansa, vaikka sanalla onkin ollut perinteisesti huono kaiku. Kirkko voi Peitsamon mukaan hyvin olla 2000-luvulla myös kulttuurisesti yhdistävä instituutio, joka myönteisellä tavalla pitää yllä tapakristillisyyttä.

Itse hän kertoo tulleensa uskoon vaivihkaa.

- Mä huomasin, että Jeesus oli läsnä. Ja nimenomaan niinä hetkinä, kun tajusin, että nämä mun omat naurettavat typerät pyrkimykseni eivät johda mihinkään, Peitsamo kertoo.

Kirkko on heikkojen yhteisö

Sekä Laajasalo että Peitsamo ovat sitä mieltä, että uskossa on kyse myös oman heikkouden tunnustamisesta.

- Niin kauan kuin ihminen pärjää itsekseen, niin ei hän tarvitse Jumalaa, Laajasalo miettii.

Hän muistuttaa, että lapsenusko liittyy olennaisena osana kristinuskoon, ja ajatus siitä, että Jumala tekee työtä ihmisessä.

- Se liittyy kastehetkeen. Ihminen on ikään kuin tumput suorana siinä, hän ei ole se joka kiipeää tikapuuita pitkin taivaiseen. Lapsenusko voi toki voimistua paljon myöhemminkin, vaikkapa hädän hetkellä.

Peitsamon mielestä uskoon tulemisen liittyy myös häpeää. Tunne on läsnä, kun astuu entisen identiteetin ulkopuolelle.

- Se merkitsee dramaattista muutosta suhteessa lähimmäisiin ja koko omaan sosiaaliseen olemiseen. Usein voi tulla sellaisia tunteita, että mitä tässä on tekeillä, mitä mulle tapahtuu. Se on luonnollista.