Radiomuisto: Evakot odottivat radiosta tietoa eloonjääneistä

1930-luvulla radion ääreen ei kokoonnuttu viihtymään ja viettämään aikaa, vaan kuulemaan jumalanpalveluksia ja uutisia. Sota-aikana radion äärellä pyyhittiin helpotuksenkyyneliä, kun tuttu nimi mainittiin vankileiriltä selvinneiden joukossa.

media
Avaimia ja paperiarkkeja vitriinissä.
Evakkojen viipurilaisten kotien avaimia on esillä näyttelyssä Kangasalla.YLE / Päivi Solja

87-vuotias Kerttu Selin muistaa hyvin lapsuutensa Karjalassa. Kotikylässä ei ollut radiota, mutta mummolassa oli.

- Ukki sen tavallisesti aukaisi, mutta hän antoi kuunnella vain jumalanpalvelukset ja säätiedotukset. Heti jos tuli musiikkia ukki pisti radion kiinni ja sanoi, että ei me tuommoista renkutusta kuunnella.

Eräs tuttavilla vietetty uudenvuodenaatto 30-luvulta on painunut Selinin mieleen.

- Radion akkumalaattori loppui. Isäntä lähetti 10-vuotiaan poikansa kylälle kymmenen kilometrin päähän lataamaan laitetta. Poika totteli, ja saimme sitten kuunnella uudenvuoden vastaanoton.

Onnenkyyneleet evakkopaikassa

Talvisodan jälkeen Selinin perhe oli evakossa Kapeaveden kansakoululla. Evakoilla ei ollut omia radioita, mutta koulun opettajan vastaanottimen äärelle kokoonnuttiin isolla porukalla. Radiosta odotettiin tärkeitä uutisia.

- Sota oli päättynyt, ja radiossa lueteltiin ketkä tulevat takaisin ja ketkä ovat kaatuneet.

13-vuotias tyttö ei täysin ymmärtänyt tilanteen vakavuutta.

- Muistan kyllä mummon pyyhkineen silmäkulmiaan. Kyyneleet olivat tietysti ilonkyyneliä, kun radiossa kerrottiin, että kaikki hänen viisi poikaansa tulevat elävinä takaisin.