Talvivaaran metallitehdas pääsi suljettuun kiertoon

Kesän ja syksyn aikana käyttöön saatu jätevedestä käyttövettä puhdistava laitos korvaa jopa kolme miljoonaa kuutiota järvivettä vuodessa. Käytännössä metallitehdas ei päästä enää jätevesiä ympäröivään vesistöön. Kokonaan eroon vanhojen ongelmien aiheuttamista päästöistä kaivos ei pääse vielä pariin vuoteen.

Kotimaa
Talvivaaran kaivoksen ratapihan puoli
Heikki Rönty / Yle

Talvivaaran metallituotannon johtaja Pertti Pekkalan mukaan yhtiö on lopettanut veden ottamisen Kolmisoppi-järvestä.

- Tällä hetkellä emme ota järvivettä prosessiin korvausvedeksi. Vettä on otettu aiemmin järvestä vuosittain jopa kolme miljoonaa kuutiometriä.

Talvivaara on saanut lokakuun lopulla käyttöön kolmannen yksikön käänteisosmoosilaitokseen, joka mahdollisti järviveden käytöstä luopumisen. Käänteisosmoosilaitos, eli RO -laitos pakottaa veden paineen kalvon lävitse. Kalvo on niin tiukka, että vesimolekyylit pääsevät siitä läpi, mutta haitta-aineet eivät.

- Nyt metallitehtaan käyttämä vesi puhdistetaan tehtaan ylijäämävedestä tällä kalvotekniikalla. Tehtaan loppuneutraloinnin jälkeen vesi kierrätetään vedenpuhdistamolle ja siellä valmistetaan tehtaan tarvitsema käyttövesi. Hyvä asia on myös, että RO-laitteiston huoltotarve on ollut yllättävän pieni. Eri tahoilla on ollut epäilyksiä tekniikan suhteen, mutta tälläkin hetkellä operoidaan kolmella yksiköllä yhtä aikaa, eikä suurempia huoltotarpeita ole, saoo Pekkala.

Samalla tämä tarkoittaa Pekkalan mukaan sitä, että käytännössä metallitehtaan ei enää tarvitse laskea jätevettä lähivesistöön.

- Ylijäämävesi, joka on liuotus-metallitehdaskierrossa, hyödynnetään raakavetenä.

Vesi pudistetaan useammassa vaiheessa. Esikäsittelynä toimii metallitehtaan loppuneutralointi, jossa kalkkimaidolla nostetaan liuoksen pH lähelle 10:tä ja saostetaan metallit pois. Sen jälkeen puhdistettu liuos syötetään vesilaitokselle, jossa esisuodattimet poistavat kiintoaineen ennen käänteisosmoosilaitosta.

Loppuneutraloinnista syntyvä kipsisakka viedään vesiputkilla kipsisakka-altaalle. Sieltä palautetaan vettä metallitehtaan loppuneutralointiin, josta se päätyy osmoosilaitoksen syötteeksi. Toinen osuus palautetaan bioliuotukseen korvausvedeksi.

- Lisäksi pumpataan vielä tässä vaiheessa osa vedestä ulos menevien vesien neutralointiasemalle, koska kipsisakka-allasta joudutaan tyhjentämään vedestä. Eli jotta allas tyhjentyisi, sieltä joudutaan pumppaamaan enemmän ulos kuin mitä laitetaan sisälle, ei se muuten tyhjene, sanoo Pekkala.

Pitkä prosessi

Aikaa on kulunut runsaasti siitä, kun päätös osmoosilaitoksen käyttöönotosta tehtiin. Viivästyksen syynä eivät ole Pekkalan mukaan niinkään tekniset ongelmat, vaan ylipäänsä vesitaseen aiheuttamat haasteet.

- Aiemmin ei ole ollut liuoskierrossa tilaa RO-laitoksen likaisen puolen vedelle. Nyt kesän aikana on saatu liotuskierron vesitilavuus pienennettyä hyvälle tasolle, eli operointi on mahdollista tällaisella käänteisosmoosilaitoksella.

Teollisen mittakaavan prosessimuutosta ei myöskään voi tehdä heittämällä, sanoo Pekkala.

- Prosessi lähti käytettävissä olevan tekniikan selvityksellä mitä on olemassa, sitten tehtiin pilotti ja koetoimintaa. Sen jälkeen oli vuorossa kaupalliset neuvottelut eri toimittajien kanssa ja tarvittavat prosessimuutokset eli muun muassa uusia putkilinjoja.

Hylkyvettä, eli sitä vettä, johon haitta-aineet osmoosilaitoksessa jäävät, syntyy Talvivaarassa Pekkalan mukaan 40 - 50 prosenttia syöttöveden määrästä. Se sisältää runsaasti muun muassa sulfaatteja. Nimenomaan sulfaatit ja mangaani ovat olleet Talvivaaran aiempien vuosien jätevesipäästöjen hankalimmat aineet.

RO-laitoksen likaisen puolen vesi ajetaan liuoskasoihin. Pekkalan mukaan sulfaattipitoisuus ei ole ongelma.

- Sulfaatti saostuu yhtä aikaa raudan kanssa jarosiittisuolana ja näin sitoo sulfaattia. Rautaa saostuu prosessissa luontaisesti ja toimii osaltaan sulfaatin poistotarkoituksessa.

Pari vuotta normaalitilaan

Talvivaaralla on ”vanhojen syntien” takia kaivosalueella varastoituna runsaasti vesiä, joita se ei voi poistaa noin vain kaivosalueelta. Vesiä on muodostunut aiempien vuosien prosessivirheiden ja kipsisakka-allasvuotojen seurauksena. Lähes kaikki kaivoksen lähivuosien veteen joutuvat päästöt ovat jo varastoituneena näihin vesiin. Pekkalan mukaan suljettuun kiertoon pääseminen ei poista ongelmaa, mutta auttaa ongelman ratkaisussa.

- Varmasti olemme ensi vuoden lopussa päässeet jo paljon eteenpäin, tilanne helpottuu koko ajan. 1-2 vuotta menee ennen kuin ylimäärävesistä on päästy kokonaan eroon.

Vaikka ympäristöluvan lupamääräykset tiukkenevat vuonna 2015, ei Pekkala pidä määräyksiä mahdottomina.

- Meillä on hyvät mahdollisuudet ja luottamus siihen, että uusiin rajoihin päästään. Tasaisesti toimiessaan prosessi kuluttaa vettä haihtumisen ja uuteen malmiin sitoutumisen kautta. Voidaanpa joutua tilanteeseen, että tarvitsemme korvausvettä ja siihen voimme käyttää näitä varastossa olevia ylijäämävesiä.